25.1.2021

Oikeusapupalkkiot pahasti jäljessä

Yksityiselle avustajalle julkisena oikeusapuna annetusta asianajosta on vuodesta 2014 maksettu palkkiona 110 euroa tunnilta. Sama palkkio maksetaan myös puolustajaksi tai asianomistajan avustajaksi määrätylle asianajajalle.

Palkkio on jäänyt pahasti jälkeen. Ero tavanomaisiin asianajopalkkioihin vastaavista tehtävistä lienee jo yli 100 % ainakin pääkaupunkiseudulla. Itsemaksavilta asiakkailta ja heidän vakuutusyhtiöiltään veloitetaan siis vastaavista toimenpiteistä yli kaksi kertaa enemmän kuin mitä valtio maksaa. Tässä blogissa on tarkoitukseni selvittää, mihin tällainen ristiriita johtaa ja kuka viime kädessä maksaa julkisen oikeusavun.

Edellä mainitussa palkkiossa on kyse siitä, mitä asianajotoimistolle maksetaan oikeusavun tuottamisesta. Tällä palkkiolla katetaan asianajajan ansioiden lisäksi hänen eläketurvansa, pakollinen jatkokoulutus, työssä tarvittavat laitteet ja kirjallisuus, toimiston vuokra, kalustus ja siivous, sihteerin palkka ja eläke, kirjanpito, tilintarkastus, vakuutukset jne.

Vuoteen 1993 asti tuomioistuimet saattoivat vapaasti harkita maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianosaisen avustajalle maksettavan kohtuullisen palkkion määrän. Vuodesta 1993 alkaen laki valtuutti oikeusministeriön antamaan tarkemmat määräykset pykälässä tarkoitetuista palkkioista ja korvauksista. Ennen määräyksen antamista ministeriön oli neuvoteltava sen sisällöstä Suomen Asianajajaliiton kanssa.

Ensimmäinen määräys palkkiosta annettiin 18.1.1993. Palkkio määräytyi tietyistä tehtäväkokonaisuuksista tai erikseen laskutettavista toimista niiden vaatiman työmäärän ja tehtävän vaikeusasteen mukaan. Tehtäväkokonaisuuksille oli vahvistettu normaalipalkkio, jota voitiin tietyin edellytyksin korottaa tai alentaa. Keskiverto kahden tunnin oikeudenkäyntiin (nykyisin pääkäsittely) päättynyt rikosasian hoitamisen palkkio 2 800 markkaa vastasi seitsemän tunnin työtä, koska määräyksessä erikseen laskutettavan tuntityön palkkio oli 400 markkaa, noin 67 euroa (liukuma 320–480 mk).

Järjestyksessä toinen palkkiomääräys annettiin jo 19.12.1994. Erikseen laskutettavan tuntityön palkkio nostettiin 450 markkaan (75,60 euroa). Vuonna 1998 lakia muutettiin, niin, että palkkioista oli säädettävä asetuksella. 1.6.1998 tuli voimaan asetus yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista (359/1998). Tuntityönä laskutettavan työn taksaksi tuli 500 markkaa (noin 84 euroa) kultakin alkavalta tunnilta.

Myös nykyisen, vuoden 2002 oikeusapulain mukaan avustajan palkkion määrästä on annettava asetus. Annetun asetuksen mukaan tuntipalkkio oli edelleen 84 euroa, paitsi matka-ajalta 67 euroa. Vuonna 2004 erikseen laskutettavan työn tuntipalkkio nousi 91 euroon. Nykyisessä palkkioasetuksessa (290/2008) tuntipalkkio oli asetuksen voimaantulosta 1.6.2008 alkaen 100 euroa, ja vuoden 2014 alusta alkaen 110 euroa. Sen jälkeen tuntipalkkiota ei ole korotettu.

Vertailun vuoksi voi todeta, että nykyisen 110 euron tuntitaksan tullessa voimaan seitsemän vuotta sitten, maksettiin käräjä- ja hovioikeustuomareille palkkaluokissa T 11 ja T 14 palkkoja, jotka ovat sittemmin nousseet täysillä kokemuslisillä 8,8 ja 6,7 %. Samaa suurusluokkaa lienee myös julkisten oikeusavustajien palkkakehitys. Virkamiehillä ansiotasoa nostaa myöskin ja erityisesti henkilön siirtyminen ylempiin palkkaluokkiin.

Jos vuonna 1993 annetun ensimmäisen oikeusministeriön palkkiomääräyksen mukainen 400 markan eli 67,18 euron tuntipalkkio olisi kytketty ansiotasoindeksiin (1964 = 100, vihreä viiva) näyttäisi kehitys seuraavalta verrattuna oikeusavun tuntipalkkioihin (punaiset palkit):

Voidaan havaita, että vuoteen 2000 asti oikeusministeriö oli käytännössä sitonut palkkion indeksiin. Sen jälkeen tarkistuksia ei ole tehty kattavasti. Mikäli vuoden 1993 palkkio olisi noussut samaa tahtia kuin palkat, olisi palkkio vuonna 2020 ollut noin 146 euroa tunnilta.

Valtion oikeusaputoimistoilla on mahdollisuus avustaa myös henkilöitä, joilla ei tulojensa perusteella ole oikeutta julkiseen oikeusapuun. Ne tekevät sen tällöin ”täyttä korvausta vastaan”. Oikeusaputoimistot veloittivat vuonna 2013 tällaisista palvelustaan pääkaupunkiseudulla 170 euroa tunnilta. Täydellä korvauksella tarkoitetaan korvausta, joka vastaa – tai sen tulisi vastata – paikkakunnalla perittävää keskimääräistä asianajopalkkiota.

Täyden korvauksen oikeusapupalveluiden kustannuslaskennan kehittämistä pohtineen oikeusministeriön työryhmän mietinnöstä vuonna 2014 ilmeni, että täyden korvauksen oikeusapupalvelu oli ollut edelliset viisi vuotta alijäämäistä. Oikeusapupiirien veloittamien palkkioiden keskiarvo oli 173,75 euroa. Tuo tuntitaksa ei siis riittänyt vuonna 2013 kattamaan itsemaksavan asiakkaan saamasta palvelusta aiheutuvia tuotantokustannuksia valtion oikeusaputoimistossa. Yksityisen asianajotoimiston tuli vuonna 2013 kyetä tuottamaan oikeusapua 100 euron tuntikorvauksella. Syksyllä 2012 julkistetun asianajajatutkimuksen tulosten mukaan asianajajien arvonlisäveroton mediaanituntiveloitus on ollut tuomioistuinasioissa 200 euroa (pääkaupunkiseudulla 220 euroa). Pääasiassa muita kuin liikejuridisia toimeksiantoja hoitavilla valtakunnallinen tuntiveloituksen mediaani on ollut 180 euroa.

Suomen Asianajajaliitto on pyrkinyt selvittämään oikeusaputoimistojen täyden korvauksen asiakkailta veloitettujen hintojen vaikutusta kilpailutilanteeseen asianajotoimistojen kanssa. Kesäkuussa 2017 liiton valtuuskunnalle esitetyssä ja tammikuussa 2018 julkistetussa raportissa oli eri tavoilla laskettu oikeusaputoimiston antaman oikeusavun omakustannushintaa. Raportissa käytettiin erilaisia arviointiperusteita omakustannushinnan selvittämiseksi. Lopputulos oli se, että oikeusavun omakustannushinta on 140–210 euroa tunnilta. Oikeusministeriö suhtautui selvitykseen hyvin epäilevästi. Ministeriö kertoi (Helsingin Sanomat 12.1.2018) oikeusaputoimiston julkisen oikeusavustajan tuntikustannuksen olevan tekemänsä arviolaskelman mukaan noin 111 euroa, eli joka tapauksessa enemmän kuin se, mitä yksityiselle avustajalle julkisen oikeusavun tuottamisesta maksetaan. Ministeriön ilmoittamalle kustannusmäärälle on vaikea saada tukea asiaa koskevista selvityksistä. Oikeusapupäätökseen liittyvän hallinnollisen työn osuus – johon ministeriö viittasi – ei voi vaikuttaa liiketaloudellisten asiakkaiden aiheuttamiin kustannuksiin, joiden osalta oikeusapupäätöstä ei tehdä.

Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastuksen yksikkö oli suorittamissaan julkisen oikeusavun tilintarkastuksissa kiinnittänyt vuosina 2008–2010 huomiota alijäämäisyyteen liiketaloudellisen maksullisen toiminnan kustannusvastaavuudessa. Vuodesta 2006 kustannusvastaavuusprosentti oli laskenut 71 prosentista 64 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä. Tilintarkastuksen perusteella oikeusministeriön tuli ryhtyä toimenpiteisiin selvittämällä, ovatko toimistojen perimät palkkiot asianmukaisella tasolla. Vuonna 2011 oikeusministeriön tilinpäätösasiakirjassa tavoitteeksi asetettiin, että julkisen oikeusaputoiminnan kannattavuutta parannetaan vuosina 2011–2012. Kustannusvastaavuus vuonna 2012 oli kuitenkin vain 81 %.

Vuonna 2014 Valtiontalouden tarkastusvirasto teki tuloksellisuustarkastuksen julkisesta oikeusavusta, jossa yhtenä selvityskohteena oli ns. liiketaloudellisilta asiakkailta peritty täysi korvaus saamastaan oikeusavusta. Tarkastusraportin mukaan tuntivelotus oikeusaputoimistoissa noudatti paikkakunnalla yleisesti käypää asianajotaksaa ja vaihteli haastateltavien mukaan 150–180 euron välillä. Oikeusapupiirien johtajat toivat esille, että vaikka kaikki tehdyt tunnit laskutettiin myös kokonaan itse maksavilta asiakkailta ja tuntitaksana käytettiin paikkakunnan yksityisissä toimistoissa veloitettavaa tuntihintaa, ei kustannusvastaavuus ollut koko valtakunnan tasolla parantunut tavoitteen mukaiseksi. Oikeusaputoimistojen liiketaloudellisten suoritteiden kustannusvastaavuus oli raportin mukaan vuosien 2008–2013 aikana ollut parhaimmillaan 82 %, kun tavoite on koko ajan ollut 100 %. 

Oletettavasti alijäämää on pyritty paikkaamaan nostamalla tuntiveloitusta, mutta vuotta 2018 koskevien valtion talousarviotietojen perusteella tilanne ei ole kuitenkaan parantunut: liiketaloudellisilta asiakkailta perittiin 1 277 000 euroa, kun niiden aiheuttamat kokonaiskustannukset olivat 1 688 000 euroa eli alijäämää oli yli 400 000 euroa ja kustannusvastaavuusprosentti jäi 76:een.

Näyttää siis selvältä, että valtion oikeusaputoimistot eivät kykene kattamaan 150–180 euron tuntiveloituksella oikeusavun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Samaan aikaan yksityisen avustajan tulisi pystyä tuottamaan vastaava palvelu 110 euron tuntihinnalla.

Ilmeisesti ministeriön hiljaisesti hyväksyen valtion varoista maksettavia toimeksiantoja hoitavat asianajajat ovat pyrkineet kompensoimaan asian siten, että pyrkivät ensisijaisesti hoitamaan muita asioita kuin julkista oikeusapua ja veloittavat niistä korkeammalla taksalla. He veloittavat muilta asiakkailta ja heidän vakuutusyhtiöiltään suuremmalla tuntihinnalla ja pystyvät nostamaan keskilaskutuksensa tasolle, joka vastaa tuotantokustannuksia ja tuottaa juristille asianmukaisen ansiotason ja eläketurvan.

Matalat julkisen oikeusavun palkkiot johtavat siis siihen, että asianajajien muut asiakkaat joutuvat maksamaan huomattavan korkeita palkkioita oikeudellisista palveluistaan.

Yli sata vuotta sitten toimineen professori Wreden komitean esitys julkisen oikeusavun järjestelmästä sisälsi samanlaisen lopputuloksen kuin nykyinen oikeusaputaksa. Wreden komitean ehdottaman tuomioistuinlain 10 luvun säännösten mukaan julkisella asianajajalla oli oikeus saada asiakkailtaan palkkio tehtävien hoitamisesta (vrt. kihlakunnantuomareiden sporttelipalkkiot). Vähävaraisia tuli kuitenkin avustaa maksutta (101 §). Näin ollen julkisen asianajajan tuli saada maksukykyisiltä asiakkailta niin hyvä palkkio, että köyhille tehtävästä ilmaisesta työstä huolimatta tehtävä olisi niin houkutteleva, että hakijoita niihin olisi riittänyt.

Voisi kuvitella, että nykyisessä kehittyneen verotuksen ja tulonsiirtojen yhteiskunnassa varattomien henkilöiden oikeusapua ei jätetä merkittävässä määrin asianajotoimistojen itse maksavien asiakkaiden ja heidän vakuutusyhtiöidensä kustannettavaksi, vaan rasitus tasattaisiin kaikkien veronmaksajien harteille.

Jos jälkeenjääneisyys on liiallista ja ero niin sanottuun normaalitaksaan kasvaa, pätevän oikeusavun saatavuus voi vaarantua. Tämä todettiin myös oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2014–2017, jossa luvattiin tehdä indeksitarkistus oikeusapupalkkioon. Sen jälkeisissä, vuoteen 2021 ulottuvissa suunnitelmista ei asiasta ole mainintaa.

Kirjoittaja

Markku Fredman

Asianajaja, VT, OTT

Tilaa
Ilmoita
14 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Ari Halonen
7 kuukautta sitten

Pätevän oikeusavun saatavuus on minun toimistoni osalta ollut jo pitkään sillä tolalla, että olen joutunut torjumaan toimeksiantoja, koska minulla ei ole varaa niitä hoitaa.

Hallinto-oikeusasiat lopetettiin kokonaan jo joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla, kun 8-9 tunnin työstä sai 4 tunnin palkkion, eli käytännössä tuntipalkkio oli 50-55 euroa.

Nykyään käräjillä käymisestä ei makseta matkoista eikä ruokatunnista, joten oikeusapujuttuja hoitaessa pitää varautua tekemään kaksi palkatonta tuntia per käsittelypäivä: matkat 2×0,5 tuntia + ruokailu asiakkaan kanssa, asiakasta kun et voi jättää yksin. Käytännössä siis koko päivän kestävästä käräjäpäivästä saa oikeusapupalkkiota 550-660 euroa.

Valmistelutunteja saatetaan leikata ”liiallisina” tai ”turhina” jutussa vastapuolena olleen syyttäjän esityksestä.

Todellisuus on siis vielä karumpi.

Hanna-Maria Seppä
7 kuukautta sitten

Mikäli oikeusapupalkkio jää jatkuvasti jälkeen muusta asianajolaskutuksesta, johtaa tämä Fredmanin esittämän ongelman lisäksi siihen, että oikeusvaltion kannalta olennaisiin tehtäviin ei syytetyn puolustajaksi ei löydy enää päteviä asianajajia.
Asiaa voi havainnollistaa vaikka sen kautta, että laajassa lapsiin kohdistuneessa seksuaalirikosvyyhdissä asianomistajan avustajalla on usein yksi asiakas ja oikeusturva. Kun syyttäjä näissä(kin) jutuissa yleensä hoitaa tonttinsa moitteettomasti, niin asianomistajan avustajan tehtäväksi jää ajaa lähinnä korvausvaadetta 220 € tuntipalkkiolla. Samaan aikaa syytetyn puolustaja tekee valtava työmäärän yksin sekä asianomistajan avustajan että syyttäjän vastapuolena. Tehtävä on usein henkisesti raskas ja palkkioksi syytetyn puolustaja saa pari tappouhkausta, nimensä ja osoitteensa pedofiilienlynkkaussivustolle ja 110 € tunnilta. Puolustusasianajajan työ ei houkuttele monia,koska asianomistajan puolella on usein helpompaa ja siitä maksetaan tuplapalkkio.
Lisäksi puolustusasianajaja päivystää viikonloppuisin ja loma-aikoina ilman korvausta, että tulisiko poliisilaitokselta soitto. Ei ole mitenkään tavatonta, että ilmoitus kuulustelusta tai vangitsemisoikeudenkäynnistä tulee lauantaina illalla ja sunnuntaina pitää olla paikalla. Samaan aikaan asianomistajan avustaja ottaa jutun vastaan mukavasti virka-aikaan ja laittaa ilmoituksen oikeusturvan käytöstä vakuutusyhtiöön.
Oman kokemukseni mukaan puolustusasianajajan työ ei myöskään ole muuttunut mitenkään helpommaksi. EUoikeutta pitää tuntea ja lisäksi tulisi olla perillä darkwebista, bitcoineista ja tietosuojasta sekä terrorismista.

JL
7 kuukautta sitten

Erityisen räikeää oikeusapuavustajien palkkioiden polkeminen on KKO:ssa. 10 sivuisesta valituslupahakemuksesta ja valituksesta maksetaan ”kohtuulliseksi arvioitu” kahden tunnin työtä vastaava 220 € +ALV. KKO:lla on selvästi tarkoitus vähentää työmääräänsä olemalla maksamatta asianmukaista palkkiota. Tällainen on erittäin hylättävää toimintaa miltä tahansa oikeusinstanssilta, Korkeimmasta oikeudesta nyt puhumattakaan.

tartar
7 kuukautta sitten

Oikeusturvavakuutus ei korvaa:
avioeroa, avoeroa, erityistuomioistuimia, työriitoja, liikennejuttuja, tapaturmakorvauksia jne.
vain home sweet home jutut korvataan

missähän liiton jokin vakuutusturva em. juttuihin, niin duunari/p puolella ???

oikeusapu on siis tulosidonnaista, ja nekin rajat alakanttiin

ja edelleen soteuudistuksessa kelakorvaus lekurikäynnistä ei ole tulosidonnainen, mutta hirvee byrokratia muutaman kympin palkkiosta, naurettava korvaus, joita on paljon, ja samoin lääke kelakorvauksissa ei ole
mitään tulorajoja…sä

ja vielä perukirjapalkkioista, jotka 1990 suuren itälaman jäljiltä eivät ole enää sidoksissa peisän arvoon, kuten esim Espanjan aurinkorannikolla (joista hulppeet aurinkoperinnötkö)

oikeusapupalkkiossa ei oteta huomioon asian tutkimista, koska AA tulee tuntea laki, mitään toimistotyö osuutta ei ole vaikka yksityinen lekuri laskuttaa asiakkaalta toimisto/yleiskulut oman palkkion lisäksi

jne….

Jaakko Tuutti
7 kuukautta sitten

Hyvä keskustelun avaus, normaali työaikaa pitämällä eivät ansiot kaksiset olisi. Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa ja olen myös ihmetellyt tuota, että mihin ajatteluun perustuu se, että pitää pystyä tekemään niin paljon halvemmalla kuin valtio. Epäilen myös, että niissä heidän laskelmissaan ei kaikkia tila- ja laitekuluja kohdistu oikein ja siksi arvelen sen tosiasiallisen julkisen tuotantohinnan olevan vielä korkeampi.

Mikael Niemi
7 kuukautta sitten

Olen monessa samaa mieltä Markku Fredmanin ja blogia kommentoivien kanssa. Hoidan paljon oikeusaputaksalla juttuja ja ongelmana on alhaisen tuntitaksan lisäksi se, että laskutettavia tunteja pitää saada kasaan joka työpäivä se 6-8, jos toimistoa haluaa pitää pystyssä kannattavana. Tämä johtaa siihen, että juttuja pitää olla väkisinkin paljon samaan aikaan hoidettavana, koska juttujen aikataulut eivät ole rikosasioissa meidän asianajajien hallinnoitavissa. Aina ei ole kaikille oikeusalan ammattilaisille edes selvää, että tästä 110 € palkkiosta pitäisi sitten oman palkan lisäksi kattaa kaikki liiketoiminnan muut kulut kuten vuokrat, mahdollisen avustavan henkilökunnan palkat ym. kulut, työvälineet, vakuutukset, eläkemaksut, liiton maksut, koulutukset jne. Työ on Hanna-Maria Sepän sanoin vaativaa ja jos teet sen kunnolla, kuten pitäisi, saat kuunnella, kuinka olet tehnytkin liikaa työtä ja laskua saatetaan sitten leikata. Tämä kaikki johtaa vääjäämättä myös siihen, että pätevien avustajien saaminen juttuihin on vaikeaa ja oikeusturvan tason lasku voinee olla realismia, kun asioiden perusteelliselle hoitamiselle ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta. Räikeimmillään törmää tilanteisiin, joissa vastapuolella hoidetaan juttua jopa kolmikertaisella taksalla ja siihen on käytetty tuplatunnit, jolloin ero oikeusavulla toimivalla ja itsemaksavalla voi hyvin olla esim. kuusinkertainen.

Työn mielekkyyden ja työssä jaksamisen kannalta toivon todella, että taksoihin saadaan reilu tason korotus.

Markku
7 kuukautta sitten

Teette yhtä tärkeää työtä kuin sairaanhoitajat, joten palkkakin pitäisi olla samaa luokkaa.

Paula Ylén
6 kuukautta sitten

Asianajajan tuntiveloitus vaihtelee Etelä-Suomessa keskimäärin 250–400 euron välillä, ja yksityiselle avustajalle julkisena oikeusapuna annetusta asianajosta maksetaan 110 euroa tunnilta . Jos näitä palkkioita verrataan yksityisen sektorin tuntipalkkaisten palkansaajien keskituntiansioon, joka on 16,50 euroa tunnilta (Tilastokeskus), ne ovat monisataprosenttisesti korkeammat. Herää ihmetys, että jos iso osa suomalaisista tulee 16,50 euron tuntipalkalla toimeen, niin miksi 110 euron tuntipalkalla ei tulisi toimeen.