Oikeusturvaohjelma

Asianajajat oikeusvaltion turvaajina

Oikeusvaltiossa on aina valtiovallasta riippumaton asianajajakunta, joka tarjoaa yksityishenkilöille ja yhteisöille korkealaatuiset ja luotettavat oikeudelliset palvelut.

 

Asianajajaliiton oikeusturvaohjelman kärkiä ovat:

1. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae – asianajajat perustuslakiin  Siirry

2. Riittävät työkalut valvontaan – asianajajalaki uudistettava  Siirry

3. Oikeusturvan saatavuus varmistettava  Siirry

4. Työtapareformi sujuvoittamaan oikeusprosesseja  Siirry

 

 

Oikeusturvaohjelman kärjet

 

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae – asianajajat perustuslakiin

Asianajajakunnan rooli oikeudellisena toimijana on tunnustettava perustuslaissa. Näin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen varmistettaisiin nykyistä paremmin.

Oikeusvaltiossa kaikilla ihmisillä ja yrityksillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen oikeudelliseen apuun ongelma- ja ristiriitatilanteissa. Ilman itsenäistä ja korkeatasoista asianajajakuntaa oikeusturva ei toteudu.

Asianajajat varmistavat kansalaisten oikeusturvan toteutumista päivittäin tuomioistuin- ja viranomaisprosesseissa. Asianajajan asemaa ei kuitenkaan perustuslaki vielä tähän mennessä tunnusta – toisin kuin esimerkiksi syyttäjän ja tuomioistuinten. Lain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.

Etenkin vakavissa rikosasioissa oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää riippumatonta puolustajaa. Asianajajakunta toimii vastinparina rikosvastuun toteutumisesta vastaaville viranomaisille. Asianajajat avustavat sekä rikosten uhreja että rikoksista epäiltyjä.

Oikeusprosessien ja lainsäädännön mutkistumisen vuoksi oikeusturvan toteutuminen edellyttää usein tosiasiassa asianajajan käyttöä. Asianajajakunnan riippumattomuuden sisällyttäminen perustuslakiin tekisi vaikeaksi esimerkiksi sellaiset toimenpiteet, joihin populistiset päätöksentekijät ovat ryhtyneet Puolassa ja Unkarissa.

Riittävät työkalut valvontaan – asianajajalaki uudistettava

Riippumattoman asianajajakunnan turvaamiseksi tarvitaan uudistettu ja nykyaikainen asianajajalaki.

  • Asianajajien valvonta tulee säilyttää asianajajakunnalla siten, että valvonnan sääntely mahdollistaa resurssien tehokkaan hyödyntämisen.
  • Henkilökohtaisen vastuun sijaan painopiste yhteisöjen valvontaan. Asianajajayhteisöt tulee tunnustaa laissa ja vastaavasti poistaa henkilökohtainen vastuu asianajajaosakeyhtiön velvoitteista.
  • Asianajosalaisuutta koskeva säännös on tarpeen päivittää vastaamaan sen todellista, muualla lainsäädännössä sekä tapaohjeissa ilmaistuja velvoitteita.

 

Asianajajalakia päivitettävä asianajajien valvontajärjestelmän selkiyttämiseksi

Asianajotoiminnan autonomian kannalta on keskeistä, että toimialan sääntely on itsenäistä ja riippumatonta. Tämän vuoksi Asianajajaliitto esittää asianajajalain päivittämistä. Keskeisintä uudistustyössä olisi selkiyttää asianajajien valvontajärjestelmää mahdollisimman laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi. Valvontalautakunnan lakiin kirjattuja menettelysäännöksiä olisi tarkasteltava ja täydennettävä tarpeellisin osin, jotta lautakunnalla on edellytykset toteuttaa valvontatehtäväänsä tehokkaasti. Lisäksi tulisi arvioida sitä, miten toimintaa tarkemmin säännellään lailla ja mikä olisi valvontalautakunnan työjärjestyksellä määrättävissä.

Valvontajärjestelmää koskien olisi tarpeen joustavoittaa lakia esimerkiksi siten, että enää ei kirjattaisi valvontalautakunnan jaostojen määrää laissa. Sääntelyä olisi myös tarpeen muuttaa siten, että valvontalautakunta saisi oikeuden rajoittaa kantelujen tutkimista, jos asia on yli kaksi vuotta vanha. Tämä kahden vuoden määrä aika on myös esimerkiksi hallintolaissa, jota soveltavat useat viranomaiset omissa kanteluita koskevissa menettelyissään. Lisäksi valvontalautakunnan tulisi voida käyttää harkintavaltaa, missä tilanteessa se kuulee asianajajaa. Mikäli kuuleminen olisi ilmeisen tarpeetonta, voisi lautakunta jättää kuulemisen toteuttamatta.

 

Yksittäisten asianajajien valvonnasta asianajajayhteisöjen valvontaan

Asianajajalaissa tulisi tunnistaa myös asianajajayhteisöt ja sääntelyn painopistettä siirtää yksittäisten asianajajien valvonnasta asianajajayhteisöjen valvontaan, koska asianajotoiminta on muuttunut yksittäisten ammatinharjoittajien toiminnasta asianajotoimistona järjestetyksi toiminnaksi myös pienimmissä 1–2 henkilön asianajotoimistoissa. Asianajajilla on edelleen henkilökohtainen vastuu osakeyhtiömuodossakin tehdystä liiketoiminnasta, mikä on lähtökohtaisesti poikkeuksellista. Vastaavasta sääntelystä on esimerkiksi Ruotsissa luovuttu vuosia sitten.

 

Asianajosalaisuutta koskevaa asianajajalain kohtaa täsmennettävä

Asianajosalaisuus suojaa asiakkaita ja turvaa jokaisen mahdollisuuden hakea lainopillista apua oikeudellisten asioidensa hoitamiseen luottamuksellisesti, varmistaen näin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen. Asianajosalaisuutta koskeva asianajajalain 5 c § ei kuitenkaan vastaa muun lainsäädännön ja asianajajaa velvoittavien tapaohjeiden sisältöä. Asianajajalain säännös edellyttääkin täsmentämistä huomioiden asianajajille asetetun erityisen salassapitovelvollisuuden.

 

Oikeusturvan saatavuus varmistettava jokaiselle

Nykyinen käräjäoikeusverkosto on säilytettävä maantieteellisen kattavuuden turvaamiseksi.

  • Riittävät oikeusapupalkkiot mahdollistavat oikeusavun saatavuuden.
  • Oikeusturvavakuutuksen toimivuutta tarkasteltava.

 

Oikeudenhoitoon tulee varata nykyistä suuremmat taloudelliset resurssit

Vaikka suomalaista oikeusvaltiota pidetään laajasti toimivana, oikeudenhoidon käytännön ongelmat ovat omiaan vaarantamaan kansalaisen oikeusturvan. Oikeudenhoidon uudistuksia ei pidä tarkastella säästötoimenpiteinä, vaan oikeusvaltiolla on aina hintansa. Oikeudenhoitoon tulee varata nykyistä suuremmat taloudelliset resurssit, tai muussa tapauksessa oikeusturvan nykytasokin on uhattuna.

Oikeudenhoitoa uudistettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota palveluiden sosioekonomiseen ja alueelliseen saatavuuteen. Käräjäoikeusverkostoa supistettiin edellisen kerran vuonna 2019, minkä jälkeen Suomessa on yhteensä 20 käräjäoikeutta ja yhteensä 36 toimipistettä. Käräjäoikeuksien määrää ei tule vähentää enempää, jotta oikeusturvan maantieteellinen saatavuus ei heikkene.

 

Kenenkään taloudellinen asema ei saa muodostua oikeuden saamisen esteeksi

Muuttuvasta toimintaympäristöstä huolimatta korkealaatuiset oikeudelliset palvelut on kyettävä tuottamaan kohtuullisessa ajassa ja asianosaisten kannalta kohtuullisin kustannuksin. Oikeudenkäynnin kustannukset vaikuttavat merkittävästi palveluiden tosiasialliseen saatavuuteen. Kenenkään taloudellinen asema ei saa muodostua oikeuden saamisen esteeksi.

Yksityiselle avustajalle julkisena oikeusapuna annetusta asianajosta on vuodesta 2014 lähtien maksettu palkkiona 110 euroa tunnilta. Sama palkkio maksetaan myös puolustajaksi tai asianomistajan avustajaksi määrätylle asianajajalle. Palkkio on jäänyt pahasti jälkeen asianajajien tuntilaskutuksen mediaanista, mikä johtaa pahimmillaan ongelmiin oikeusavun saatavuudessa. Vaikka ongelma on valtakunnallinen, oikeusapupalkkion määrällä on merkitystä etenkin palveluiden tarjontaan kasvukeskusten ulkopuolella.

 

Oikeusturvavakuutusta koskevaa sääntelyä tarkasteltava

Yksilötasolla pelko suurista oikeudenkäynnin kustannuksista voi estää oikeuden saavutettavuutta. Oikeusturvavakuutusta koskevaa sääntelyä on tarkasteltava siten, että se vastaa nykyhetken tarpeita ja on tosiasiallisesti toimiva väline varmistamaan, että jokainen uskaltaa saattaa omat asiansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa.

Itä-Suomen yliopiston tekemän selvityksen mukaan noin 91 %:lla oikeusapua saavista henkilöistä ei ollut oikeusturvavakuutusta. Lisäksi useissa tapauksissa vakuutusehdot rajaavat pois osan asiaryhmistä. Siksi julkinen oikeusapu on merkittävä tapa turvata yhdenvertaisuus oikeusturvan saatavuudessa. Saman selvityksen yksiselitteinen huomio on, että oikeusavun tulorajoja tulisi nostaa vastaamaan paremmin väestön tulotasoa. Sen mukaan noin 800 euron käyttövarat kuukaudessa voisivat olla oikeasuhtainen summa, jolla oikeusapua voisi saada ilman omavastuuosuutta.

 

Työtapareformi sujuvoittamaan oikeusprosesseja

  1. Avustaja mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rikosasian käsittelyä.
  2. Siirryttävä kohti syyttäjävetoista esitutkintaa.
  3. Avustajan tiedonsaantimahdollisuuksia rikostutkinnasta parannettava.
  4. Rikosasian käsittelyn aikataulutus tehtävä heti oikeusprosessin alussa.
  5. Riita-asian valmistelua tehostettava.
  6. Kaikkiin riita-asioihin heti prosessin alkuvaiheessa sitova prosessisuunnitelma.
  7. Ratkaisu pelkän kirjallisen valmistelun perusteella erityisestä syystä.
  8. Asian ratkaisemiseen tarvitaan vain tarpeellinen todistelu.
  9. Joustavuutta prosessiin – osaratkaisujen antaminen.
  10. Oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumisen arvioiminen.

Asianajajaliitto on esittänyt työtapareformia, joilla voitaisiin sujuvoittaa riita- ja rikosasioiden käsittelyä ja samalla alentaa oikeudenkäyntien kustannuksia. Osa näistä ehdotuksista on sellaisia, joihin olisi mahdollista vaikuttaa lyhyelläkin aikavälillä, esimerkiksi yhteisellä koulutuksella ja soveltuvin osin tuomioistuinviraston ohjeilla. Osa ehdotuksista taas on sellaisia, jotka saattavat vaatia lainsäädännön muutoksia.

 

Menettelyjä oikeusprosessien nopeuttamiseksi

Oikeusprosessien nopeuttamiseksi tulisi selvittää menettelyä, jossa asia laitettaisiin vireille kevyemmällä ennakkoilmoituksella, minkä jälkeen osapuolten kesken sovittaisiin aikatauluista. Vasta tämän jälkeen aloitettaisiin jutun varsinainen kirjallinen valmistelu kantajan haastehakemuksella.

 

Avustajan tiedonsaantimahdollisuuksia rikostutkinnasta parannettava

Avustaja pääsee nykyisin usein liian heikosti mukaan jutun hoitamiseen esitutkinnan aikana. Asiakirjoihin liittyvä tiedonsaanti on erityisesti ongelmallista. Esitutkinnassa avustajan tehtävänä on tuoda esille poliisin tutkinnalle vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja ja huolehtia että tutkinnassa hankitaan näitä tukevaa todistelua. Avustajien tulee saada riittävästi tietoa ja päästä osallistumaan tutkinnan eri vaiheissa voidakseen hoitaa tätä rooliaan. Kun avustaja pääsee mukaan esittämään näitä vaihtoehtoisia näkökulmia jo tutkinnan aikana, vältetään ylimääräistä todistelua ja lisätutkintoja esitutkinnan jälkeen.

 

Asianajajaliitto kannattaa syyttäjävetoista esitutkintaa

Syyteharkinnan tulisi vähänkään monimutkaisemmissa asioissa alkaa jo esitutkintamenettelyn loppusuoralla. Syyttäjä voitaisiin ottaa mukaan tutkinnan loppuvaiheeseen muotoilemaan, mitä kannanottoja epäillyltä pyydetään loppulausunnoissa. Näin syyttäjä voisi osaltaan rajata jo tutkinnan päätteeksi, mikä on asian oikeudellinen ydin. Tämä voisi myös nopeuttaa syyteharkintaa, kun syyttäjä on rajannut asian oleellisiin kysymyksiin jo aiemmin.

 

Ratkaisu pelkän kirjallisen valmistelun perusteella erityisestä syystä

Yhtenä kysymyksenä tulisi myös arvioida sitä, että tuomioistuinratkaisu voitaisiin riita-asioissa antaa erityisestä syystä myös pelkän kirjallisen valmistelun jälkeen, vaikka joku asianosainen sitä vastustaisikin. Nykyisin myös selvästi perusteettomia kanteita joudutaan viemään eteenpäin, vaikka ratkaisu voitaisiin selvästi tehdä kirjallisen valmistelun pohjalta.

 

Oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista arvioitava

Oikeudenkäyntikulujen osalta niin sanottu täyden korvauksen periaate (oikeudenkäymiskaari 21:1) muodostaa nykyisin ihmisille tai pienille yrityksille käytännössä esteen saattaa merkityksellinen asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Oikeudenkäyntikuluja koskevia säännöksiä tulee muuttaa siten, että hävinneen osapuolen kuluvastuun tulee olla kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen. Kokonaisarvioinnissa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi riidan kohteen arvo, osapuolten taloudellinen asema sekä mahdollinen syyllistyminen sellaisiin toimiin, jotka ovat aiheuttaneet toiselle osapuolelle tarpeettomasti kuluja.