Ryöstön yritykseen käytetty väkivalta luettiin syyksi myös törkeänä pahoinpitelynä – usea samaan uhriin kohdistuva rikos tuntuvasti rangaistusta ankaroittava seikka

KKO:2024:4 Rikosten yhtyminen – Lainkonkurrenssi – Törkeä pahoinpitely – Törkeä ryöstö – Rikoksen yritys – Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen

A ja B olivat kohdistaneet C:hen vakavaa väkivaltaa. He olivat väkivaltaa tehdessään ja sen jälkeen vaatineet C:tä maksamaan perusteetonta velkaa, mihin C ei ollut kuitenkaan suostunut. Korkein oikeus katsoi, että käytetty väkivalta ylitti sen, mitä ryöstörikoksen toteuttamiseen voitiin katsoa kuuluvan, ja että A:n ja B:n syyksi oli sen vuoksi luettava sekä törkeän ryöstön yritys että törkeä pahoinpitely.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta A:lle ja B:lle toistuvista C:n ruumiillisen koskemattomuuden vakavista loukkauksista.

7. Lain perusteluissa tai Korkeimman oikeuden aiemmissa ratkaisuissa ei ole lausuttu edellä tarkoitettua niin sanottua lainkonkurrenssia koskevan kysymyksen arvioinnista silloin, kun törkeä ryöstö on jäänyt yritykseksi. Törkeän ryöstön yrityksestä tuomitaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaan vähintään 14 päivän ja enintään seitsemän vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistusasteikko jää siten lievemmäksi kuin törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko, joka on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Rangaistusasteikkojen väliseen suhteeseen on kiinnitetty huomiota yhtenä mahdollisena lainkonkurrenssin arvioinnissa merkityksellisenä seikkana (ks. esim. KKO 2006:24, kohta 13).
8. Korkein oikeus toteaa, että menettelyn täyttäessä sekä törkeän pahoinpitelyn että törkeän ryöstön yrityksen tunnusmerkistön, tekoa ei voida arvioida vain ensin mainitun rangaistussäännöksen kannalta, koska jälkimmäinen rikos on tunnusmerkistöltään ja suojelemiensa oikeushyvien puolesta olennaisella tavalla ensin mainittua laajempi. Sen sijaan törkeän ryöstön yritys kattaa lähtökohtaisesti myös törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja sillä suojellut oikeushyvät, mikä puoltaa sitä, että törkeä pahoinpitely voi ankarammasta rangaistusasteikostaan huolimatta sisältyä törkeän ryöstön yritykseen niin, ettei siitä rangaista erikseen. Näin on kuitenkin vain edellyttäen, että arvioitavana olevassa teossa käytetty väkivalta voidaan kokonaisuudessaan katsoa osaksi ryöstörikoksen suorittamista. Tässä arvioinnissa on perusteltua kiinnittää väkivallan tarkoituksen ohella huomiota myös väkivallan vakavuuteen, määrään ja muuhun ilmenemistapaan sekä tilanteeseen kokonaisuutena.
– – –
22. Kuten edellä kohdassa 16 on todettu, rangaistusta mitattaessa on tietyissä tilanteissa perusteltua arvioida läheisessä yhteydessä toisiinsa olevia rikoksia yhtenä kokonaisuutena. Syytekohtien 4 ja 5 rikoksilla on tällainen yhteys. Korkein oikeus katsoo, että kokonaisuutena syytekohdan 3 ampuma-aserikoksesta, syytekohdan 4 tapon yrityksestä ja syytekohdan 5 törkeän ryöstön yrityksestä tuomittava rangaistus olisi erikseen tuomittuna yli 7 vuotta vankeutta ilman rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon otettavaa muuta tuomiota.
– – –
33. A ja B ovat edellä selostetulla tavalla toistuvasti kohdistaneet C:hen hyvin vakavaa väkivaltaa ja muita rikoksia pääosin laittoman saatavan perimisen tarkoituksessa. Menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa pelkoa ja suurta kärsimystä C:lle, joka on kertonut harkinneensa itsemurhaa vastaajien menettelyn vuoksi. Rikokset ovat olleet luonteeltaan erittäin voimakkaasti henkilöön kohdistuvia. Vastaajilla on ollut tekojen välissä mahdollisuus harkita menettelyään, mutta he ovat aina uudelleen päättäneet vakavasti loukata C:n ruumiillista koskemattomuutta, mikä osoittaa erityistä syyllisyyttä myös yhteisen rangaistuksen määräämisessä merkityksellisellä tavalla. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että rikosten keskinäistä yhteyttä on perusteltua pitää asiassa yhteistä rangaistusta tuntuvasti korottavana seikkana. Kun tällöin ankarimmin rangaistavan rikoksen sisältämä teko otetaan mittaamisen lähtökohdaksi, muiden tekojen rangaistusta ankaroittava vaikutus yhteisen rangaistuksen mittaamisessa on selvästi suurempi kuin tavanomaisen mittaamiskäytännön mukainen yksi kolmasosa kustakin arvioidusta yksikkörangaistuksesta.

KKO:2024:4