KKO: Puuta päin ajanut rattijuoppo ei surmannut matkustajiaan tahallaan – kärsimyskorvaus uhrien vanhemmille ei kohtuullista

KKO:2023:85 Tappo – Kuolemantuottamus – Törkeä kuolemantuottamus – Vahingonkorvaus – Korvattava vahinko – Henkinen kärsimys

A:n kuljettama henkilöauto oli ajautunut ajoradalta penkereelle ja törmännyt ajoradalta suistumisen jälkeen puuhun seurauksin, että autossa kuljettajan viereisellä paikalla matkustajana ollut D ja takaistuimella matkustajina olleet B ja C olivat menehtyneet. A:n veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli ollut 1,68 promillea. Auton nopeus ulosajotilanteessa oli ollut ainakin 120 kilometriä tunnissa, kun suurin sallittu ajonopeus onnettomuuspaikalla oli ollut 100 kilometriä tunnissa.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei A:n kuljettaman auton tieltä suistumista ja siinä matkustajina olleiden kuolemaa voitu pitää A:n menettelyn varsin todennäköisenä seurauksena. A:n ei katsottu aiheuttaneen autossa matkustajina olleiden henkilöiden kuolemaa tahallaan, ja syyte kolmesta taposta hylättiin. A:n katsottiin syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyihin kolmeen törkeään kuolemantuottamukseen.

B:n ja D:n vanhemmat vaativat korvausta kuoleman heille aiheuttamasta kärsimyksestä. Kysymys korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuudesta. (Ään.) Ks. KKO:2002:83 KKO:2004:48 KKO:2008:79

4. A oli noin 14 minuuttia ennen ulosajoa lähettänyt matkapuhelimensa Snapchat-sovelluksella viestin, jossa oli ollut kuva auton mittaristosta ajonopeuden ollessa noin 140 kilometriä tunnissa. A oli liittänyt kuvaan viestin ”Mä tapsn itteni”. A oli lisäksi noin viisi minuuttia ennen ulosajoa lähettänyt Snapchat-sovelluksessa viestin, jossa oli ollut kuva auton mittaristosta ajonopeuden ollessa noin 170 kilometriä tunnissa. A oli liittänyt kuvaan viestin ”Citican huiput”. Näiden viestien välissä autossa matkustajana ollut B oli lähettänyt ystävälleen videon auton sisältä ja viestin, jossa hän oli todennut ”mä varmaan kuolen”. – – –
19. Itse ulosajoon johtaneet olosuhteet ovat jääneet tarkemmin selvittämättä. Myöskään A:n menettelystä ulosajon yhteydessä ei siten voida päätellä, että hänen on täytynyt pitää ulosajoa ja matkustajien kuolemaa menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. Ulosajohetken tilanteeseen ei ole selvitetty liittyneen myöskään sellaista poikkeuksellisen vaarallista liikennekäyttäytymistä, jotka ovat edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 2004:120 ja KKO 1992:92 johtaneet siihen, että tieliikenteessä tapahtunutta kuolemaa on pidetty tahallaan aiheutettuna.
20. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että edellä selostetuissa olosuhteissa A:n kuljettaman auton tieltä suistumista ja siinä matkustajina olleiden kuolemaa ei voida pitää A:n menettelyn varsin todennäköisenä seurauksena. A:n ei voida näin ollen katsoa aiheuttaneen matkustajien kuolemaa tahallaan. A:n tahallisuuden puuttuessa hänen ei voida katsoa syyllistyneen hovioikeuden häneen syykseen lukemiin nuorena henkilönä tehtyihin kolmeen tappoon, ja syyte tulee näiltä osin hylätä. A:n syyksi jää syytekohtien 3–5 osalta käräjäoikeuden hänen syykseen lukemat nuorena henkilönä tehdyt kolme törkeää kuolemantuottamusta.- – –
32. Harkittaessa tekojen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, niiden vaikuttimia ja A:n syyllisyyttä kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, että syyksi luetuista rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus ilman lieventämisperustetta olisi noin 5 vuotta. Edellä todetusti A on ollut rikokset tehdessään alle 18-vuotias, joten ikään liittyvä lieventämisperuste huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 3 vuotta 9 kuukautta vankeutta. – – –
35. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä on siinä tarkoitetun korvauksen saamisen edellytykseksi vielä säädetty se, että korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi. Harkinnassa otetaan huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. 35. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä on siinä tarkoitetun korvauksen saamisen edellytykseksi vielä säädetty se, että korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi. Harkinnassa otetaan huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. – – –
40. Edelleen Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ollut auton kyydissä olleiden henkilöiden yhteisestä automatkasta ja Porista lähdettäessä kaikki olivat olleet humaltuneita. Kaikki ovat kuljettajan päihtymyksestä tietoisena lähteneet matkalle Porista. Ajon aikana myös kuljettajaa on vaihdettu. Kaikkien kyydissä olleiden tiedossa on siten ollut vähintäänkin kuljettajan päihtymyksestä johtunut kohonnut riski liikenneonnettomuuteen. Nämä seikat puhuvat Korkeimman oikeuden arvion mukaan kärsimyskorvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta vastaan.
41. Edellä todetuin tavoin vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n säännös oikeudesta korvaukseen kuolemantapauksen johdosta on tarkoitettu poikkeussäännökseksi, jonka mukaiseen korvaukseen ovat oikeutettuja lähinnä vain törkeiden henkirikosten uhrien läheiset. Ottaen erityisesti huomioon, että asiassa ei ole kysymys tahallisesta henkirikoksesta ja teon olosuhteista muutoin edellä selostettu, Korkein oikeus katsoo, ettei korvauksen tuomitseminen tässä tapauksessa ole vanhempien ja surmansa saaneiden erityisen läheisestä suhteesta huolimatta vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuullista.

KKO:2023:85