Ukrainan sota on myös oikeusvaltion kriisi
EU:n oikeusvaltiokeskustelun keskiössä suurimpana huolena on viime aikoina ollut Itä-Euroopan perus- ja ihmisoikeustilanne sekä erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuus. Esiin on nostettu myös kysymys, voiko maissa, joissa EU:n oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta, toteutua myöskään asianajajakunnan riippumattomuus. EU:n rajanaapurin ja jäsenyyttäkin pohtineen Ukrainan kriisi on nostanut esille kuitenkin vielä suurempia kansainvälisoikeudellisia ja oikeusvaltiollisia huolenaiheita, jotka koskettavat myös EU:n jäsenmaita.
Ukrainan tapahtumat ovat edenneet kuluneen vuorokauden aikana painajaismaista vauhtia. Rauhan ylläpitoon tarkoitettuja YK:n ja Etyjin peruskirjoja on kriisin kärjistyessä valikoidusti sovellettu palvelemaan imperialistisia tavoitteita. Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaiset perustelut on suunnattu koko länsimaista oikeusjärjestelmää vastaan. Näihin käyttötarkoitussidonnaisiin oikeutta vääristeleviin argumentteihin on tarjottava asiallisia vasta-argumentteja. Peruskirjat on luotu rauhan välineeksi.
Somekanavat ovat täyttyneet tänään niin valtiojohdon, eri organisaatioiden kuin yksittäisten ihmisten tuenilmauksista Ukrainalle, jonka reserviläisillä vahvistettu armeija yrittää pitää puolensa maahan vyöryviä Venäjän joukkoja vastaan. Tuen osoittaminen ukrainalaisille kuuluu ihmisyyteen. Tuki voi olla myös muistuttamista kansainvälisen oikeuden perusperiaatteista sekä oikeusvaltion suvereniteetista kiinni pitämisestä.
Tulemme muiden eurooppalaisten asianajajaorganisaatioiden rinnalla sekä Euroopan asianajajaliittojen neuvosto CCBE:n ja kansainvälisen asianajajaliitto IBA:n jäsenorganisaationa vaikuttamaan oikeusvaltiokeskusteluun Ukrainan puolesta.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön sanoin ”naamiot on riisuttu ja vain sodan kylmät kasvot näkyvät”. Näkyykö näistä paljastuneista kasvoista vielä oikeusvaltio?
Kirjoittaja
Niko Jakobsson
Venäjän presidentin menettelyä arvioitaessa tulee huomioda, että kyse on kansainvälisen rikosoikeuden mukainen hyökkäysrikos, josta Suomessa on säädetty maksimissaan elinkautinen vankeusrangaistus.
—
Rikoslaki 11 luku 4 a § (30.12.2015/1718)Hyökkäysrikos
Jos se, joka voi tosiasiallisesti määrätä valtion poliittisista tai sotilaallisista toimista tai johtaa niitä, tekee sellaisen hyökkäysteon, joka on luonteeltaan, vakavuudeltaan ja mittasuhteiltaan ilmeisellä tavalla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) vastainen, hänet on tuomittava hyökkäysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Hyökkäysteolla tarkoitetaan tekoa, jossa valtio käyttää aseellista voimaa toisen valtion suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai muulla tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastaisesti.
Sodanjulistuksesta riippumatta tällaisia hyökkäystekoja ovat 14 päivänä joulukuuta 1974 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 3314 (XXIX) mukaisesti seuraavat valtion tai sen asevoimien tekemät teot:
1) tunkeutuminen tai hyökkääminen toisen valtion alueelle, tunkeutumisesta tai hyökkäämisestä seuraava sotilaallinen miehitys ja toisen valtion alueen liittäminen kokonaan tai osittain omaan alueeseen;
2) toisen valtion alueen pommittaminen ja muu aseiden käyttö toisen valtion aluetta vastaan; …
—
Tämän hyökkäyksen jälkeen on selvää, ettei Putin voi nähdä sellaista tulevaisuutta, jossa häntä ei suojaisi rikosoikeudellinen immuniteetti. Hänen on siis kaikin keinoin pyrittävä pysymään vallassa, jotta ei joutuisi teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Muutama vuosi sitten Suomessa käynnistyi laaja rikostutkinta kun joku oli lisännyt Putinin nimen poliiisin EPRI-rekisteriin. Oli kaukaa viisas, joka niin teki.