Tartuntatautilaki mahdollisti koronavirukselle altistuneen vangin eristämisen vankilassa laitosepidemian leviämisen hidastamiseksi
7.3.2023 | OikeusuutisetKHO:2023:21 Tartuntatautiasia – Covid-19 – Karanteenipäätös – Vanki – Tahdonvastainen karanteeni – Karanteenitila
A oli ollut suorittamassa vankeusrangaistusta, kun hänet oli Vankiterveydenhuollon tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksellä määrätty karanteeniin. Päätöksen mukaan karanteeni toteutettiin ulkopuolelta lukittavassa tilassa. A vastusti karanteenipäätöstä.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana erityisesti kysymys siitä, oliko A voitu määrätä tahdonvastaiseen karanteeniin vankilassa, kun otettiin huomioon, että tartuntatautilain 68 §:n 2 momentissa ei mainita vankilaa tilana, jossa tahdonvastainen karanteeni voidaan toteuttaa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vapautensa menettäneen henkilön määrääminen karanteeniin ei rinnastu oikeudellisessa mielessä sellaisen henkilön tahdonvastaiseen karanteeniin, jonka vapautta ei ole jo valmiiksi riistetty. Kysymys ei tällöin ole enää vapauden menetyksestä vaan henkilökohtaisen vapauden lisärajoituksesta.
Henkilökohtaisen vapauden lisärajoituksen perusteista oli säädetty riittävän täsmällisesti tartuntatautilaissa. Kysymys ei ollut asteeltaan erityisen ankarasta lisärajoituksesta A:n henkilökohtaiseen vapauteen. Karanteenipäätös oli lisäksi ollut voimassa lyhyehkön määräajan. A:n ohella myös laitoksessa olleet muut vangit asetettiin samanaikaisesti karanteeniin. Karanteenipäätöksen tarkoituksena oli ollut hidastaa laitosepidemian leviämistä ja suojella laitoksessa olevien ja sinne saapuvien vankien terveyttä. Karanteeni oli voitu toteuttaa vankilassa A:n tahdosta riippumatta.
Äänestys 4-1 perusteluista.