AOA Pölönen kritisoi hovioikeuksien tapaa jatkuvasti ylittää tuomion antamiselle asetettu 30 päivän aikaraja

Ylimmät laillisuusvalvojat ovat jo vuosien ajan kantelujen käsittelyn yhteydessä ja tarkastuksilla tehneet havaintoja tilanteista, joissa hovioikeuden tuomion antaminen on viivästynyt OK 24 luvun  17 §:n 2 momentissa tarkoitetusta 30 päivän määräajasta.

Oikeusasiamies Jääskeläinen on asettanut oikeusasiamiehen kanslian toiminnan teemaksi vuosille 2020 ja 2021 aiheen: ”Viranomaisten riittävä resursointi perusoikeuksien turvaamiseksi.” Teeman mukaisesti painottuvassa laillisuusvalvonnassa on kysymys sen arvioinnista, onko viranomaisen toiminnalle asetettujen perusoikeuksien turvaamiseen liittyvien vaatimusten  toteuttaminen käytännössä, ainakin normaalioloissa, mahdollista. Mikäli laissa asetetut vaatimukset ovat viranomaisen käytettävissä oleviin resursseihin ja toimintamahdollisuuksiin nähden ylimitoitettuja, tulee laillisuusvalvontatyössä käytännön toimijoiden syyllistämisen sijasta pyrkiä löytämään se vastuutaso, joka vastaa resursoinnista ja asianmukaisten toimintamahdollisuuksien turvaamisesta. Mikäli riittäviä resursseja ei ole, lain noudattaminen saattaa käytännössä olla mahdotonta.

AOA Pölönen:

Olen mainittuun vuositeemaan liittyen päättänyt omasta aloitteestani palata OK 24 luvun 17 §:n 2 momentin noudattamiseen liittyviin pitkäaikaisiksi osoittautuneisiin ongelmiin selvittääkseni, onko kysymys tilanteesta, jossa laissa säädettyä pääsääntöistä määräaikaa ei kyetä noudattamaan puutteellisten resurssien tai muiden sellaisten rakenteellisten seikkojen johdosta, joihin hovioikeudet eivät voi omalla toiminnallaan riittävästi vaikuttaa.

Tilastollisen selvityksen mukaan Helsingin hovioikeudessa on vuonna 2019 ratkaistu 723 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 543 asiassa (75 %). Ratkaisuja oli 9.6.2020 antamatta 13 jutussa. Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 65 vuorokaudella.

Vuonna 2021 Helsingin hovioikeudessa on ratkaistu 712 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 573 asiassa (80 %). Ratkaisuja oli antamatta 20 jutussa vielä 9.6.2022. Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 64 vuorokaudella.

Tilastollisen selvityksen mukaan Itä-Suomen hovioikeudessa on vuonna 2019 ratkaistu 292 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 115 asiassa (39 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 27 vuorokaudella.

Vuonna 2021 Itä-Suomen hovioikeudessa on ratkaistu 264 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 87 asiassa (33 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 23 vuorokaudella.

Tilastollisen selvityksen mukaan Rovaniemen hovioikeudessa on vuonna 2019 ratkaistu 205 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 82 asiassa (40 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 10 vuorokaudella.

Vuonna 2021 Rovaniemen hovioikeudessa on ratkaistu 207 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 76 asiassa (37 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 15 vuorokaudella.

Tilastollisen selvityksen mukaan Turun hovioikeudessa on vuonna 2019 ratkaistu 473 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 222 asiassa (47 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 23 vuorokaudella.

Vuonna 2021 Turun hovioikeudessa on ratkaistu 466 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 249 asiassa (53 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 26 vuorokaudella.

Tilastollisen selvityksen mukaan Vaasan hovioikeudessa on vuonna 2019 ratkaistu 286 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 195 asiassa (68 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 30 vuorokaudella.

Vuonna 2021 Vaasan hovioikeudessa on ratkaistu 306 pääkäsittelyssä käsiteltyä asiaa. Ratkaisun antaminen on viivästynyt 30 päivän määräajasta 130 asiassa (42 %). Keskimäärin ratkaisun antaminen on ylittänyt 30 päivän määräajan 26 vuorokaudella.

Tuomioistuinvirasto on lausunnossaan toistanut näkemyksensä siitä, että työtapa, jossa ratkaisuluonnos kiertää vuorollaan kullakin kokoonpanon jäsenellä, on ainakin osaksi syynä siihen, ettei 30 päivän määräaikaa voida noudattaa.

Laillisuusvalvontakäytännössä on perinteisesti katsottu, ettei viranomainen voi ruuhkautuneen työtilanteen, resurssipulan tai esimerkiksi töiden organisointiin liittyvien ongelmien vuoksi jättää huolehtimatta laissa säädetyistä velvoitteistaan. Hyväksyttävänä syynä lain noudattamatta jättämiselle ei yleensä ole pidetty resurssien vähäisyyttä, vaan on todettu, että viranomaisen tulee tehokkaalla työnjohdolla, työnteon organisoinnilla ja toimintatapojen kehittämisellä sekä muilla käytettävissään olevilla työnkulkua parantavilla keinoilla vaikuttaa omaan toimintaansa niin, että lakia kyetään noudattamaan. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että mainitut keinot eivät välttämättä aina riitä vaan kysymys voi olla viranomaisten toiminnalle laissa asetettujen vaatimusten ja viranomaisten käyttöön osoitettujen resurssien epäsuhdasta.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa tarkasteltavana eivät suoranaisesti ole hovioikeuksien kokonaiskäsittelyajat eivätkä myöskään hovioikeuksissa juttujen käsittelyn eri vaiheille asetetut  tavoiteajat, joista ainakin Vaasan hovioikeudessa on myös työjärjestystasoisia määräyksiä. Sen sijaan tarkastelun keskiössä on lainsäätäjän hovioikeustyölle asettama täsmällinen tavoiteaika eli OK 24 luvun 17 §:n 2 momentista ilmenevä 30 päivän sääntö ja sen noudattamisessa havaitut pitkäaikaiset ongelmat. Eräistä hovioikeuksien ja Tuomioistuinviraston kannanotoista on pääteltävissä, ettei 30 päivän sääntöä hovioikeuksien toiminnan kokonaistehokkuuden ja resurssien tarkoituksenmukaisen suuntaamisen kannalta pidetä kovinkaan tärkeänä.

Hovioikeudessa ratkaistavien asioiden kokonaiskäsittelyaikojen kohtuullisuutta pidetään ilmeisesti tärkeämpänä tavoitteena kuin 30 päivän säännön noudattamista. Kuitenkaan syitä sille, miksi 30 päivän säännön noudattaminen johtaisi keskimääräisten käsittelyaikojen pidentymisen, ei ole selvityksissä tarkemmin avattu.

Erityisesti pääkäsittelyjen tehokkaan, nopean ja mahdollisimman laajamittaisen toimittamisen on selvityksissä katsottu estävän 30 päivän säännön noudattamisen. Sitä ei ole kuitenkaan kerrottu, miksi pääkäsittelyjen nopea aloittaminen mahdollisimman monessa jutussa johtaisi lyhyisiin kokonaiskäsittelyaikoihin, jos tuomioiden kirjoittamiselle ei jää aikaa. Tuomioistuinviraston kannanotoissa erityisen ongelmallisena työvaiheena 30 päivän säännön noudattamisen kannalta on pidetty ratkaisuluonnoksen kiertämistä jäseneltä toiselle pääkäsittelyn ja päätösneuvottelun jälkeen. – – –

Johtopäätökset

Tulkittaessa OK 24 luvun 17 §:n 2 momenttia 1990-luvun prosessiuudistusten tavoitteiden valossa vaikuttaa selvältä, että lainsäätäjä on välittömyyttä korostavien prosessiperiaatteiden mukaisesti lähtenyt siitä, että juttu ratkaistaan ja sen perustelut kirjoitetaan mahdollisimman pian tuoreessa muistissa olevan pääkäsittelyn jälkeen. Käytännössä säännöstä ilmeisesti pääsääntöisesti noudatetaankin päätösneuvotteluiden osalta ilman suurempia ongelmia. Sitä vastoin 30 päivän säännön noudattamiseen liittyy edellä selostetuista tilastollisistakin selvityksistä ilmeneviä pysyviä ja merkittäviä vaikeuksia, jotka ilmeisesti olennaisesti liittyvät siihen, että hovioikeuden jäsenillä on yhtä aikaa työn alla pääkäsittelyissä ja asiakirjakierrolla liikaa juttuja. – – –

Saadun selvityksen valossa erityisesti pääkäsittelyjen määrää painottava tapa organisoida hovioikeuden työtä aiheuttaa ongelmia 30 päivän säännön noudattamisessa, koska ratkaisujen kirjoittamiseen ja tarkastamiseen ei pääkäsittelyiltä jää riittävästi aikaa. Tämä johtaa siihen, että pääkäsittelyssä esitettyä ja lausuttua joudutaan muistelemaan ja kertaamaan vielä viikkojen tai kuukausienkin kuluttua tuomion perusteluja kirjoitettaessa tai tarkastettaessa, mikä vähentää tuomarin työn tehokkuutta.

En löydä perusteita sille, että hovioikeudet voisivat itse asettamiensa muiden tavoitteiden varjolla syrjäyttää OK 24 luvun 17 §:n 2 momentin noudattamisen jatkuvasti ja siinä määrin kuin ainakin Helsingin, Turun ja Vaasan hovioikeudet tekevät.

Kysymys on paitsi lain selvän säännöksen noudattamatta jättämisestä myös siitä, missä prosessin vaiheessa puutteellisista resursseista johtuvaa viivästystä voidaan pitää vähiten haitallisena. Lainsäätäjän tarkoituksen, ja myös oman käsitykseni mukaan, viivästys on prosessiuudistuksen tavoitteiden kannalta haitallisinta pääkäsittelyn ja tuomion antamisen välisenä aikana. Tähän seikkaan hovioikeuksien johdon olisi käsitykseni mukaan perusteltua kiinnittää huomiota kehittäessään työtapoja hovioikeuksissa erityisesti nyt, kun todistelun vastaanottamisessa ollaan siirtymässä videoiden katseluun eikä pääkäsittelyjen toimittamisen viivästymisellä todistajien ja muiden kuultavien muistikuvien heikentymisen kannalta ole vastaavaa merkitystä kuin aikaisemmin.

Saatan edellä esittämäni käsityksen Tuomioistuinviraston, hovioikeuksien ja oikeusministeriön tietoon ja lähetän niille jäljennöksen tästä päätöksestäni.

Hovioikeuksien käytännön mahdollisuudet noudattaa ratkaisun antamiselle asetettua 30 päivän määräaikaa (pdf)