Virheellinen toimeentulotuki ei ollut korjattavissa uudella KELAn hallintopäätöksellä

KHO:2022:46 Toimeentulotuki – Toimeentulotuen myöntäminen – Perustoimeentulotuki – Asiavirheen korjaaminen – Takaisinperintä – Kansaneläkelaitoksen toimivalta – Muutoksen edellytykset

Kansaneläkelaitoksen mukaan se oli myöntänyt X:lle perusteettomasti perustoimeentulotukea ajalle 1.11.2017–31.7.2018 yhteensä yli 5 000 euroa. X oli lainvastaisesti jättänyt ilmoittamatta Kelalle uuden pankkitilinsä ja sille tehdyt käteispanot sekä ulkomailla oleskelunsa. Kela oli päätöksellään 18.5.2020 käsitellyt X:n perustoimeentulotuen mainitulta ajalta uudelleen viitaten asiavirheen korjaamista koskevaan hallintolain 50 §:ään. Päätöksen mukaan perustoimeentulotukea ei tullut maksettavaksi mainitulta ajalta.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Kelan muutoksenhaun johdosta ratkaistavana, oliko Kela voinut hallintolain 50 §:n perusteella mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla poistaa aiemmat perustoimeentulotuen myöntämistä koskevat päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että esillä olevan kaltaisessa tilanteessa toimeentulotukipäätösten korjaamista eli asioiden ratkaisemista uusilla sitovilla hallintopäätöksillä ei voitu tarkastella toimeentulotuen takaisinperinnästä erillisenä kysymyksenä. Toimeentulotuesta annetussa laissa oli erityisesti säädetty niistä edellytyksistä, joilla aiempien päätösten perusteella asiakkaalle maksettuihin etuuksiin voitiin takaisinperinnällä puuttua. Toimeentulotuesta annetussa laissa toimivalta tällaisten päätösten tekemiseen oli osoitettu hallinto-oikeudelle, ei toimeentulotuesta päättävälle viranomaiselle. Kela ei ollut esillä olevassa tilanteessa voinut hallintolain 50 §:n perusteella poistaa aiempia perustoimeentulotuen myöntämistä koskevia päätöksiään ja ratkaista asiaa uudelleen. Kelan valitus hylättiin.

Äänestys 3–2

KHO:2022:46