15.9.2020

Somewhere over the rainbow…

Asianajajaliitto osallistui liittona ensimmäistä kertaa Pride-tapahtumaan syyskuussa Helsingissä. Perinteinen Pride-kulkue jäi koronasta johtuen väliin, mutta moni asianajotoimisto, ja tällä kertaa myös Asianajajaliiton toimisto, osallistui tapahtumaviikkoon aktiivisesti, mikä näkyi mm. somessa.
 
Jos joku kysyy, mitä Asianajajaliitto tekee Pride-tapahtumassa ja miksi juuri Pride – onhan muitakin ihmisoikeuksiin liittyviä kampanjoita, vastaan hänelle tähän:
 
Asianajajaliitto puolustaa perus- ja ihmisoikeuksia, ja kuluvan vuoden teemammekin on vastuullisuus. Kuten yleisesti tiedetään, vastuullisuus käsitteenä pitää sisällään niin sosiaalisen, ekologisen kuin taloudellisen vastuullisuuden. Näistä sosiaalinen vastuullisuus tarkoittaa mm. sitä, että organisaation toiminnassa noudatetaan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä kunnioitetaan ihmisoikeuksia. Toisin sanoen ketään ei syrjitä.
 
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kotisivujen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat vuosien saatossa parantuneet, mutta syrjintä ei kuitenkaan ole hävinnyt. 
 
Seksuaalinen suuntaus ei ole samalla tavalla ulkoisesti havaittavissa kuten esimerkiksi ihonväri. Me emme välttämättä edes tiedä, onko työyhteisössämme seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia, koska he usein vaikenevat visusti aiheesta. Luonnollisestikaan kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta huudella yksityisasioistaan, mutta pahoin pelkään, että kollegojen tai työyhteisön ennakkoluulot estävät sukupuolivähemmistöön kuuluvia työntekijöitä olemasta työpaikalla omana itsenään. Jos aihe on tabu, tai joutuu kuulemaan liian usein homo- tai lesbovitsejä ympärillään tai kokemaan välttelyä, se sattuu ja loukkaa. Silloin ihminen yleensä pyrkii salaamaan asian ja yrittää sulautua muiden joukkoon. Silloin hänellä myös kuluu valtavasti energiaa siihen, ettei hän paljastu, koska paljastumisen vaarana on, että häntä ryhdytäänkin kohtelemaan toisin ja pahimmassa tapauksessa syrjimään. Ihminen tekee identiteetistään silloin näkymättömän.
 
Asianajajien asiakkaina on varmasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Myös poliisit, syyttäjät ja tuomarit käsittelevät asioita, joissa osapuolena on erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia. Erityisesti heikommassa asemassa olevat, esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vangit tai turvapaikanhakijat, joutuvat kokemaan jopa fyysistä väkivaltaa. Meidän pitäisikin toimintaympäristössämme olla hyvin valveutuneita niistä haasteista ja ongelmista, joita nämä ihmiset kohtaavat. Tunnistammeko kuitenkaan nämä asiat silloin, kun kysymys onkin meidän työkaveristamme, läheisistämme tai ystävistämme?
 
Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivulla on erinomainen Tilaa moninaisuudelle -opas, joka on suunnattu erityisesti viranomaisille ja työpaikoille. Oppaassa todetaan, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat joutuvat usein sellaisen epäasiallisen käytöksen kohteeksi, jota ei pidetä syrjintänä. Puhutaan ns. mikroaggressioista.
”Mikroaggressioilla tarkoitetaan arkista viestintää, joka on tietyn ryhmän identiteettiä vähättelevää ja stereotypisoivaa. Mikroaggressiot voivat olla tahattomia ja joskus jopa hyväntahtoisia kommentteja: ”Te homot olette aina niin muotitietoisia!” Niiden haitalliset vaikutukset syntyvät toistuvuudesta arjessa ja siitä, että viestijät harvemmin ymmärtävät kommentoinnin seurauksia. Voi olla vaikea ymmärtää, miksi sateenkaareva henkilö ei arvostanutkaan kohteliaisuudeksi tarkoitettua kommenttia. Koska mikroaggressiot heikentävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja estävät todellisen yhdenvertaisuuden toteutumista, on niiden tunnistaminen tärkeää. Myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin termi on hyvä kirjata, jotta mikroaggressiota osattaisiin kaikessa vuorovaikutuksessa tunnistaa ja välttää.”
Oppaassa todetaan myös viisaasti, että ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen itsemäärittelyoikeus on tärkeä periaate. Siihen kuuluu myös oikeus olla määrittelemättä itseään. Jokaisen identiteetin kunnioittaminen alkaa siitä, ettei sitä oleteta.”
 
Oikeus omaan identiteettiin eli omaan minuuteen on jokaisen perus- ja ihmisoikeus. Ihmisarvo ja oikeutus kunnioittavaan ja tasavertaiseen kohteluun ei saa riippua siitä, mikä on ihmisen sukupuoli, sukupuolinen suuntautuneisuus, etninen tausta tai vaikkapa uskonto. Meidän täytyy ymmärtää, että ajattelemattomilla puheillamme, oletuksillamme tai teoillamme me todella loukkaamme toisia. Lokeroimalla ja leimaamalla me vähennämme heidän arvoaan ja asetamme heidät eri asemaan. Sitä voidaan kutsua syrjinnäksi mutta myös ihmisoikeuden polkemiseksi. Sitä voisi kutsua myös identiteettivarkaudeksi – ihmiseltä viedään jotain sellaista, joka on hänen sisintään.
 
Siksi Asianajajaliitto on mukana Pride-tapahtumassa. 
 
Ja ps. Olemme monta vuotta tukeneet myös Suomen Amnestyn toimintaa.
 
Minna Melender
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri
 

Kirjoittaja

Minna Melender

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita