Apulaistietosuojavaltuutettu: Pakkokeinolaki on EU-oikeuden vastainen, kun se sallii rikoksesta epäillyn tietojen rekisteröinnin vain rekisteröinnin vuoksi

Tietosuojavaltuutettu: Henkilötuntomerkkien rekisteröinti ja poistaminen 

Henkilötuntomerkit – Poliisi – Pakkokeinolaki – EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös

TSV/16/2023, 11.9.2024

Rekisteröity on kutsuttu poliisilaitoksen toimesta 15.7.2022 kuulusteluun epäiltynä perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta. Tässä yhteydessä hänestä on rekisteröity pakkokeinolain perusteella henkilötuntomerkkejä, vaikka rekisteröidyn käsityksen mukaan siihen ei ollut tarvetta eikä perusteita. Rekisterinpitäjä ei ole rekisteröidyn pyynnöstä huolimatta poistanut rekisteröityjä henkilötuntomerkkejä.

Rekisteröity on hankkinut henkilötuntomerkkien rekisteröinnistä asiantuntijalausunnon, joka puoltaa rekisteröidyn käsitystä asiassa.

= = =

Asiassa on ratkaistava se, onko henkilötuntomerkkien rekisteröinti ollut tässä yksittäisessä tapauksessa sovellettavien säännösten mukaista. Jos henkilötuntomerkkien rekisteröinti ei ole ollut sovellettavien säännösten mukaista, on ratkaistava se, annetaanko rekisterinpitäjälle rikosasioiden tietosuojalain 51 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen määräys poistaa rekisteröidyt henkilötuntomerkit.

Asian oikeudellinen arviointi

7. Rekisterinpitäjän selvityksen mukaan henkilötuntomerkkien rekisteröinti on tehty tässä tapauksessa vain rikoksentekijän rekisteröintiä varten. Kyse ei siten ole ollut tutkittavana olleeseen rikokseen liittyvästä epäillyn tunnistamisesta tai rikoksen selvittämisen vuoksi tarpeellisesta toimenpiteestä. Rekisterinpitäjä ei ole myöskään esittänyt muita asiaan vaikuttavia konkreettisia perusteita liittyen esimerkiksi jo tapahtuneisiin tai mahdollisesti tapahtuviin rikoksiin.

8. Edellä mainituilla perusteilla henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska henkilötuntomerkkien rekisteröinti pelkästään rekisteröimisen tarkoituksessa ei ole tässä tapauksessa täyttänyt suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia. Kysymyksessä on ollut yksittäinen rikosepäily, joka ei ole koskenut vakavaa rikosta tai laajempaa rikoskokonaisuutta, eikä henkilötuntomerkkien rekisteröinnille ole esitetty muita perusteita kuin henkilötuntomerkkien rekisteröinti, eikä myöskään voida katsoa epäillyn rikoksen luonteen tukevan tässä tapauksessa rekisteröintitarvetta. – – –

11. Edellä mainitussa säännöksessä edellytetty biometristen tietojen käsittelyä koskeva välttämättömyysvaatimus ei täyty silloin, kun henkilötietoja kerätään vain rekisteröinnin tarkoituksessa, ilman muuta lainmukaista perustetta. Saadusta selvityksestä ei käy ilmi, että rekisteröityä koskevien henkilötuntomerkkien rekisteröinti olisi rekisteröinnin ajankohtana ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista.

12. Edellä mainituilla perusteilla rekisteröityä koskeva henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut tässä yksittäisessä tapauksessa rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettujen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien käsittelyn edellytysten vastainen. – – –

17. Rekisterinpitäjän antamaan selvitykseen mukaan henkilörekisteröinti on tehty kyseisessä esitutkinnassa rikoksesta epäillylle vain rikoksentekijän rekisteröintiä varten. Kyse ei siis ole rikoksesta epäillyn tunnistamisesta tai rikoksen selvittämisestä. Esitutkinnassa ollut kunnianloukkausrikos olisi ollut mahdollista saattaa syyttäjälle syyteharkintaan myös ilman rekisteröintiä. Henkilötuntomerkkien rekisteröinti ei siten ole ollut tarpeellista tutkittavana olleen rikosepäilyn selvittämiseksi tai epäillyn tunnistamiseksi. Henkilötuntomerkkien rekisteröinnille ei myöskään ole esitetty jo tapahtunutta tai mahdollisesti tulevaisuudessa konkretisoituvaa käyttötarkoitusta. Rekisteröityä koskevien henkilötuntomerkkien rekisteröinti on siten ollut rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 6 §:ssä säädetyn tarpeellisuusvaatimuksen vastainen.

18. Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös EU:n oikeudessa säädetty, koska EU:n oikeus asetetaan etusijalle kansalliseen oikeuteen nähden, jolloin EU:n oikeus syrjäyttää kaikki EU:n säännöistä poikkeavat kansalliset säännökset. Tämän ensisijaisuussäännön oikeudellisena seurauksena on ristiriitatilanteessa se, että EU:n oikeuden vastaista kansallista oikeutta ei sovelleta. Myöskään uusia EU:n oikeuden vastaisia kansallisia lainsäädäntötoimia ei voida toteuttaa. Ensisijaisuussääntöä soveltamalla ratkaistavissa oleva EU:n oikeuden ja kansallisen oikeuden välinen ristiriitatilanne voidaan välttää siten, että kaikkien lainkäytöstä tai oikeuskäytännöstä vastaavien valtioelinten on ensin tulkittava kansallista oikeutta EU:n oikeuden mukaisesti. – – – –

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-205/21

29. Rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan pakkokeinolain 9 luvun 3 § mahdollistaa henkilötuntomerkkien käsittelyn huomattavasti laveammin, kuin Unionin tuomioistuimen tuomiossa EU-oikeuden vastaiseksi todettu Bulgarian lainsäädäntö. Rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n perusteella henkilötuntomerkit voidaan rekisteröidä ilman täsmällistä perustetta, ainoastaan henkilötietojen keräämisen tarkoituksessa, erottelematta ja yleisesti rekisteröidä kaikilta niiltä henkilöiltä, joiden osalta on aloitettu esitutkinta.

30. Tästä syystä edellä mainitun pakkokeinolain säännöksen tulkinta, jonka mukaan henkilötuntomerkkejä voidaan systemaattisesti rekisteröidä ainoastaan rekisteröinnin tarkoituksessa, on edellä esitettyjen perusteiden mukaan EU-oikeuden vastainen.

31. Koska EU:n oikeus asetetaan etusijalle kansalliseen oikeuteen nähden, jolloin EU:n oikeus syrjäyttää kaikki EU:n säännöistä poikkeavat kansalliset säännökset ja korvaa ne kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Edellä mainituilla perusteilla tämän ensisijaisuussäännön oikeudellisena seurauksena on se, että EU:n oikeuden vastaista kansallista oikeutta ei sovelleta. Pakkokeinolain 9 luvun 3 §:ssä oleva säännös, joka on tulkittavissa siten, että se mahdollistaa henkilötuntomerkkien rekisteröinnin ainoastaan rekisteröinnin tarkoituksessa on EU-oikeuden vastainen. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ei siten ole ollut oikeudellisia perusteita henkilötuntomerkkien rekisteröimiseksi.

Apulaistietosuojavaltuutetun päätös ja perustelut

Apulaistietosuojavaltuutettu määrää rikosasioiden tietosuojalain 8 luvun 51 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella rekisterinpitäjän poistamaan rekisteröidystä 15.7.2022 tallennetut henkilötuntomerkit.

Rikosasioiden tietosuojalain (1054/2018) 59 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään. Valitus tehdään hallinto-oikeuteen.

TSV/16/2023