FINE: Voitiinko vakuutuksen oikeusturvaetu jättää myöntämättä, koska sitä oli haettu yli vuoden kuluttua vakuutustapahtumasta?

FINE-075763/02.09.2024 Oikeusturvavakuutus

Korvausoikeuden menettäminen vanhentumisen perusteella. Kohtuuttomuus.

Vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen 16.12.2022 päivätyllä korvauspäätöksellä ja katsonut, että korvausoikeus oli menetetty vanhentumisen perusteella, koska oikeusturvaetua oli haettu yli vuosi vakuutustapahtuman syntymisen ja asianajotoimeksiannon alkamisen jälkeen.

Asiaan olisi tullut hakea oikeusturvaetuutta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun vastapuoli oli kirjallisesti kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset eli tässä tapauksessa 19.5.2022 mennessä.

Vakuutusyhtiön järjestelmistä ei löytynyt isännöitsijän mainitsemaa yhteydenottoa keväältä 2021. Vakuutusyhtiö on kertonut, että oikeusturva-asioiden käsittely on keskitetty vakuutusyhtiön oikeusturvavahinko-osastolle.

Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö myöntää asiaan oikeusturvaedun. Asiakas katsoo, että velvollisuus tehdä vahinkoilmoitus yhden vuoden sisällä vahinkotapahtumasta on tässä tapauksessa kohtuuton. Asiakas on ollut siinä käsityksessä, että vahingosta voisi ilmoittaa kolmen vuoden sisällä vahinkotapahtumasta. Asiakas ei ole saanut selkeällä tavalla ilmoitusta vakuutusehtojen päivittymisestä tai muuttumisesta ja tämän vuoksi asiakas on ollut siinä uskossa, että vahinkoilmoitus on toimitettu ajoissa. Asiakas kertoo, että vahinkoilmoituksen tekemiseen on kulunut 1,5 vuotta vakuutustapahtuman syntymisestä asian monimutkaisuuden vuoksi.

Ratkaisusuositus

Asiassa on osapuolten kesken erimielisyyttä siitä, onko asiakkaan korvausvaatimus hylättävä vanhentuneena. Asiassa on lisäksi arvioitava, johtaako korvausoikeuden menettäminen tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.

– – –

Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan FINE-004290, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Se ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on kulloinkin lain mukaan katsottava alkavan, riippuu näin ollen kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta.

– –  –

Vakuutussopimuslain 73 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/1993 s. 69) on katsottu, ettei sillä seikalla, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt, ole merkitystä. FINE toteaa, että vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen yhden vuoden määräaika vahinkoilmoituksen tekemiselle on ollut voimassa vakuutussopimuslain voimaantulosta 1.7.1995 saakka eikä vakuutuksen yleisten ehtojen korvausvaatimuksen vanhentumista koskeva ehtokohta ole esitetyn selvityksen mukaan muuttunut riidan syntymisen jälkeen. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. FINE katsoo, ettei edellytyksiä vanhentumista koskevan vakuutusehdon sovittelulle ole, ottaen huomioon vakuutussopimuslain samansisältöisen säännöksen esitöineen sekä myös sen seikan, että asiakkaana olevalla asunto-osakeyhtiöllä on ollut oikeusturvavakuutuksen vahinkoilmoituksen tekemistä varten käytössään sekä ammatti-isännöitsijän että lakiasiaintoimiston palvelut. FINE ei edellä mainituin perustein suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.