EUT: Suden metsästys paikallisesti ei ole sallittua jos sen kanta on epäsuotuisa valtakunnallisesti

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-436/22 | ASCEL

Sutta ei voida osoittaa lajiksi, jota voidaan metsästää alueellisella tasolla, kun sen suojelun taso on epäsuotuisa kansallisella tasolla

Näin on myös niissä tapauksissa, joissa siihen ei sovelleta tiukkaa suojelua kyseisellä alueella luontodirektiivin mukaisesti, koska lajien hoitotoimenpiteillä kuten metsästyksellä on joka tapauksessa pyrittävä lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseen tai ennalleen saattamiseen.

Luontodirektiivin antamisen päämääränä on saavuttaa unionin tavoittelema keskeinen yleisen edun mukainen tavoite: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen edistämällä luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä sekä luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa.

Espanjassa iberiansuden kantoihin sovelletaan direktiivin mukaisesti erillisiä suojelujärjestelmiä: Duerojoen eteläpuolella sijaitseviin susikantoihin sovelletaan tiukkaa suojelua. Tämän joen pohjoispuolella sijaitsevat kannat on puolestaan luokiteltu yhteisön tärkeinä pitämiksi eläinlajeiksi, jotka voivat olla hoitotoimenpiteiden kohteena. Alueellisen lain mukaan susi osoitettiin metsästyslajiksi Kastilia ja Leónin itsehallintoalueella (Espanja) Duerojoen pohjoispuolella. Aluehallitus hyväksyi vuonna 2019 suden paikallisen hyödyntämissuunnitelman Duerojoen pohjoispuolella sijaitsevilla metsästysalueilla kausiksi 2019/2020, 2020/2021 ja 2021/2022. Tämän suunnitelman mukaan sallitaan yhteensä 339 suden metsästys. 2 3 Iberian niemimaan suden säilyttämistä ja tutkimusta edistävä järjestö (ASCEL) nosti tätä suunnitelmaa vastaan kanteen Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen ylioikeudessa.

Espanjalainen tuomioistuin epäilee alueellisen lain yhteensopivuutta direktiivin kanssa ja esittää unionin tuomioistuimelle tätä koskevan kysymyksen. Espanjan vuonna 2019 komissiolle toimittamassa kertomuksessa vuosilta 2013–2018 nimittäin todetaan, että suden suojelun taso oli ”epäsuotuisa-riittämätön” sen kansallisen alueen kolmella alueella (Välimeren ja Atlantin alue sekä vuoristoalueet), joista kahteen ensimmäiseen alueeseen sisältyy Kastilia ja Leónin alue.

Unionin tuomioistuin vastaa, että alueellinen laki on direktiivin vastainen. Sutta ei nimittäin voida osoittaa lajiksi, jota voidaan metsästää jäsenvaltion alueen osassa, kun sen suojelun taso on epäsuotuisa kansallisella tasolla. Se, että eläinlajiin voidaan kohdistaa hoitotoimenpiteitä, ei merkitse sitä, että sen suojelun taso olisi suotuisa. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on oltava kyseisen lajin suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen. Näin ollen kun näihin toimenpiteisiin sisältyy metsästystä koskevia sääntöjä, niillä pyritään rajoittamaan metsästystä eikä laajentamaan sitä. Metsästys voidaan siis jopa kieltää, jos tämä on tarpeen.

Lisäksi päätös, jolla sallitaan lajin metsästys, on perusteltava ja sen on perustuttava tämän lajin suojelun tasoa koskeviin seurantatietoihin.5 6 Lisäksi seurantaan on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun tämä laji katsotaan yleisesti yhteisön tärkeänä  pitämäksi lajiksi. Kastilia ja Leónin itsehallintoalue ei ole riidanalaista  suunnitelmaa laatiessaan ottanut huomioon vuoden 2019 kertomusta, jonka mukaan suden suojelun taso Espanjassa on epäsuotuisa.

Lajin suojelun tasoa ja hoitotoimenpiteiden toteuttamisen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on joka tapauksessa otettava huomioon jäsenvaltioiden joka kuudes vuosi direktiivin mukaisesti laatima kertomus sekä uusin tieteellinen näyttö, joka on saatu jäsenvaltioiden suorittaman seurannan avulla. Nämä arvioinnit on tehtävä paitsi paikallistasolla myös luonnonmaantieteellisen alueen tasolla tai jopa valtioiden rajat ylittävällä tasolla. Kun eläinlajin suojelun taso on epäsuotuisa, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteitä kyseisen lajin suojelun tason parantamiseksi siten, että lajin kannat saavuttavat tulevaisuudessa kestävän suotuisan suojelun tason. Tässä yhteydessä metsästyksen rajoittamisen tai kieltämisen kaltaiset suojelutoimenpiteet voivat olla tarpeen, kun vallitsee epävarmuus lajin suotuisan suojelun tason säilyttämiseen kohdistuvista vaaroista (ennalta varautumisen periaate).

Tiedote