KHO: Turvapaikka-asian vastuu oli siirtynyt Suomelle kun Dublin-asetuksen mukaista siirtoa Tanskaan ei ollut tehty määräajassa
18.12.2023 | OikeusuutisetKHO:2023:121 Kansainvälinen suojelu – Ulkomaalaisasia – Uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus – Dublin III -asetus – Siirron määräaika – Lykkäävä vaikutus – Yksilövalitus YK:n lapsen oikeuksien komitealle – Väliaikaiset toimenpiteet – Tuomioistuimen harkinta täytäntöönpanon kieltämisen edellytyksistä
Samaan perheeseen kuuluvat Syyrian kansalaiset olivat hakeneet Suomesta kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto jätti hakemukset tutkimatta ja teki turvapaikanhakijoita koskevan vastuunmäärittämisasetuksen (ns. Dublin III -asetus) mukaisen siirtopäätöksen Tanskaan.
Turvapaikanhakijat tekivät yksilövalituksen Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitealle. Komitea pyysi Suomea pidättäytymään maasta poistamisen täytäntöönpanosta, minkä vuoksi Maahanmuuttovirasto ilmoitti Tanskalle siirron lykkäytymisestä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei täytäntöönpanon kieltämiselle ollut ilmennyt syytä. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi, koska vastuunmääritysasetuksessa tarkoitettu siirron määräaika kuusi kuukautta oli asian hallinto-oikeuskäsittelyn aikana umpeutunut ja vastuu hakemusten käsittelystä oli siirtynyt Suomelle.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta ratkaistavana, oliko lapsen oikeuksien komitean täytäntöönpanoa koskevalla pyynnöllä siirron määräajan alkamista lykkäävä vaikutus vastuumäärittämisasetuksen nojalla. Korkein hallinto-oikeus totesi, että lykkäävä vaikutus liittyy nimenomaan vastuunmäärittämisasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siirtopäätökseen kohdistettuun muutoksenhakuun. Korkein hallinto-oikeus katsoi siten, että yksilövalitusta tai sen johdosta annettua väliaikaista toimenpidettä ei voida pitää vastuunmäärittämisasetuksen tarkoittamana siirtopäätökseen kohdistuvana muutoksenhakuna, jolla on lykkäävä vaikutus.
Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan 11 artiklan mukaan lapsen oikeuksien komitean kannanotot eivät ole kansainvälisoikeudellisesti sitovia, mutta sopimusvaltion on otettava ne asianmukaisesti huomioon. Vaikka komitean esittämät väliaikaiset toimenpiteet eivät näin ollen automaattisesti aiheuta kansallisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä tai muuta keskeytystä, ne on kuitenkin muiden asian tosiseikkojen ja olosuhteiden ohella otettava asianmukaisesti huomioon harkittaessa täytäntöönpanon kieltämisen tarvetta.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Maahanmuuttoviraston valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.