KHO:n ratkaisu miten oleskeluluvan epäämisen kohtuuttomuutta tulee arvioida perhesiteen päätyttyä avioeroon
2.11.2023 | OikeusuutisetKHO:2023:101 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa perhesiteen päätyttyä – Puolison väkivaltaisuus – Henkilökohtaisen tilanteen vaikeus – Oleskeluluvan epäämisen kohtuuttomuus – Kokonaisarviointi
Muutoksenhakija A:lla oli ollut oleskelulupa perhesiteen perusteella. Perheside oli katkennut avioeroon eikä A:lle myönnetty jatkolupaa.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n henkilökohtainen tilanne ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisen vaikea puolison häneen perhesiteen voimassaolon aikana kohdistaman väkivallan tai hyväksikäytön vuoksi, ja oliko oleskeluluvan epääminen tällöin olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että osoituksena säännöksessä tarkoitetusta väkivallasta tai hyväksikäytöstä ei välttämättä edellytetä rikostuomiota tai päätöstä lähestymiskiellosta. Riittävänä selvityksenä voidaan pitää myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisilta saatuja yksilöityjä tietoja tai muuta luotettavana pidettävää selvitystä väkivallasta tai hyväksikäytöstä avioliiton aikana.
Säännöksessä tarkoitettua henkilökohtaisen tilanteen vaikeutta ja oleskeluluvan epäämisen kohtuuttomuutta on puolestaan arvioitava kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon oleskeluluvan hakijan perhetilanteeseen, turvallisuuteen ja terveydentilaan liittyvät seikat sekä muut henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttavat yksilölliset olosuhteet. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon hakijan olosuhteet Suomessa, mutta merkitystä voi olla myös sillä, vaikuttaako entisen puolison hakijaan kohdistama väkivalta hakijan mahdollisuuksiin palata kotimaahansa.
Esillä olevassa asiassa oleskeluluvan epääminen ei ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta.
(36) Muutoksenhakija on asunut Suomeen muuttonsa jälkeen perheenkokoajan kanssa vain noin kahdeksan kuukauden ajan ennen erilleen muuttamista. Hän oli Maahanmuuttoviraston päätöksen tekohetkellä asunut erillään entisestä puolisostaan jo yli kahden vuoden ajan. Häneen ei ole osoitettu kohdistuneen erityisiä turvallisuuteen liittyviä uhkia Suomessa puolisoiden erilleen muuttamisen jälkeen. Muutoksenhakijalla ei ole lapsia. Hän on ollut avioeron jälkeen joitakin kuukausia työharjoittelussa ja työkokeilussa, ja hänen on ilmoitettu opiskelevan.
(37) Edellä mainittujen seikkojen perusteella muutoksenhakijan henkilökohtaisen tilanteen Suomessa ei ole katsottava olleen päätöksentekohetkellä säännöksessä tarkoitetulla tavalla entisen puolison häneen avioliiton aikana kohdistaman väkivallan vuoksi erityisen vaikea.
(38) Muutoksenhakija on tuonut esille, että kotimaahan palauttaminen ei olisi turvallista sekä hänen oman perheensä että entisen puolison perheen taholta kohdistuvan uhan vuoksi. Tältä osin asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että muutoksenhakija olisi kotimaahansa palautettuna vaarassa entisen puolison häneen kohdistaman väkivallan tai siihen liittyvien olosuhteiden vuoksi. Kysymystä niin sanotun kunniaväkivallan uhasta kotimaassa on arvioitu muutoksenhakijan aikaisemin tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä. Muutoksenhakijan ei ole tällöin arvioitu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa. Asiassa ei ole myöskään nyt esillä olevan valituksen johdosta ilmennyt perusteita uskoa, että muutoksenhakija olisi kotimaahan karkotettuna vaarassa joutua ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi.
(39) Pelkästään se seikka, että muutoksenhakijalla on sittemmin diagnosoitu Suomessa karkotusuhkaan liittyvä vaikea-asteinen masennustila, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Kokonaisuutena arvioiden ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin nojalla myönnettävän oleskeluluvan epäämisen ei ole katsottava muutoksenhakijan olosuhteissa olevan kohtuutonta.