Sopimuskäytäntö, ettei viivästysseuraamuksia makseta, oli pakottavan lain vastainen
6.6.2023 | OikeusuutisetKKO:2023:39 Korko – Viivästyskorko – Perintäkulut – Sopimus – Sopimuskäytäntö
A Oy:n ja B Ky:n välillä oli vuodesta 2009 alkaen noudatettu käytäntöä, jonka mukaan B Ky oli voinut maksaa A Oy:n laskut eräpäivän jälkeen viimeistään kuukauden kuluessa ilman viivästysseuraamuksia. A Oy vaati toukokuussa 2018 vireille tulleessa kanteessaan, että B Ky velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle viivästyskorkoa ja perintäkulujen vakiokorvauksia huhtikuun 2015 ja helmikuun 2018 välisenä ajanjaksona erääntyneiden ja myöhässä maksettujen laskujen osalta.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että osapuolten viivästysseuraamusten osalta noudattama sopimuskäytäntö oli kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 8 §:n 1 ja 3 momentin nojalla tehoton. Siten A Oy:llä oli oikeus kanteessa vaatimiinsa viivästyskorkoon ja vakiokorvauksiin perintäkuluista. (Ään.)
7. Maksuehtolain 8 §:n 1 momentin mukaan sopimusehto, jonka mukaan velkojalla ei ole oikeutta viivästyskorkoon, on tehoton. Saman pykälän 3 momentissa (30/2013) säädetään, että sopimusehto, jonka mukaan velkojalla ei ole oikeutta korvaukseen perintäkuluista perintälain 10 ja 10 e §:n mukaisesti, on tehoton, jollei ehdon käyttämiseen ole perusteltua syytä.
8. Maksuehtolain 1 §:n 2 momentin mukaan se, mitä kyseisessä laissa säädetään sopimusehdoista, koskee myös sopimuskäytäntöjä. Maksuehtolain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että tällä säännöksellä on tarkoitettu varmistaa se että kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU (maksuviivästysdirektiivi) 7 artiklan säännökset tulevat pannuiksi kansallisesti täytäntöön myös siltä osin kuin artiklassa säännellään kohtuuttomien sopimusehtojen ohella sopimattomia menettelyjä (englanniksi ”unfair practices”) (HE 57/2012 vp s. 26).