Korkein oikeus pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen tulkinnasta.

Asiassa on kysymys matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan tulkinnasta. Ratkaistavana on, onko lentoyhtiö velvollinen maksamaan matkustajalle asetuksen 7 artiklan mukaisen vakiokorvauksen vai onko kyseessä ollut korvauksen maksamisesta vapauttava asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeuksellinen olosuhde, jota ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

Matkustaja A:lla oli varaus lentoyhtiö B:n lennolle Helsingistä Bangkokiin 25.3.2016. Lento oli tarkoitus suorittaa Airbus A350 -tyyppisellä lentokoneella, joka oli ollut käytössä 5,5 kuukautta. Lentokoneen polttoaineen määrämittausjärjestelmässä ilmeni vika juuri ennen lähtöä polttoainesäiliön täyttämisen yhteydessä. Vikaa pidettiin lentoturvallisuuden kannalta siten olennaisena, että lento kyseisellä lentokoneella peruutettiin ja toteutettiin 26.3.2016 yhtiön varakoneella. Lento saapui määränpäähän noin 20 tuntia viivästyneenä.

Korkein oikeus on varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Voiko lentoliikenteen harjoittaja vedota asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin pelkästään sillä perusteella, että lentokoneen valmistaja on ilmoittanut, että kyse on ollut koko lentokonetyyppiä koskevasta piilevästä ja lentoturvallisuuteen vaikuttavasta suunnitteluvirheestä, vaikka ilmoitus on annettu vasta lennon viivästymisen tai peruuntumisen jälkeen?
2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kielteinen ja arvioidaan sitä, ovatko olosuhteet johtuneet tapahtumista, jotka liittyvät asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja jotka ovat luonteensa tai alkuperänsä vuoksi tämän tosiasiallisesti hallittavissa, onko unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, joka koskee tiettyjen teknisten osien ennenaikaista toimimattomuutta, sovellettavissa nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen tapaukseen, jossa kysymyksessä olevaa uutta lentokonetyyppiä rasittaneen virheen luonteesta ja sen korjausmekanismista ei ollut vielä lennon peruuntuessa tietoa valmistajalla eikä lentoliikenteen harjoittajalla?

Saatuaan ennakkoratkaisun Korkein oikeus antaa asiassa tuomion.

Ennakkoratkaisupyyntö 22.6.2023