Ei-lainvoimaista ehdollista vankeusrangaistusta ei voida määrätä pantavaksi täytäntöön – virheen seurauksena myös tuomitun vangitsemispäätös oli virheellinen
6.6.2023 | OikeusuutisetKKO:2023:40 Pakkokeino – Vangitseminen – Rangaistuksen määrääminen – Ehdollinen vankeus – Ehdollisen vankeuden määrääminen täytäntöönpantavaksi
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen A:n syyksi lukemistaan rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määräämästään 1 vuoden 2 kuukauden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, joka ei ollut lainvoimainen. Ilman ehdollisen vankeuden täytäntöönpanoa yhteinen vankeusrangaistus olisi käräjäoikeuden mukaan ollut 1 vuosi 9 kuukautta. Käräjäoikeus oli määrännyt A:n tuomiolla vangittavaksi sillä perusteella, että tuomittu rangaistus oli vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Korkein oikeus katsoi, ettei lainvoimaa vailla olevaa ehdollista vankeusrangaistusta voitu määrätä pantavaksi täytäntöön. Rangaistuksen pituuteen perustuvaa vangitsemispäätöstä rasitti näin ollen virhe, jonka vuoksi päätös oli kumottava.
Ks. KKO:1977-II-4
8. Vangitsemista tai vangittuna pitämistä koskevaa kantelua tutkivan hovioikeuden on yleensä riittävää selvittää se, täyttyvätkö pakkokeinolaissa vangitsemiselle säädetyt edellytykset. Tuomioistuimen tutkinnan rajoittaminen pelkästään pakkokeinolain mukaisiin edellytyksiin ei kuitenkaan ole perusteltua ainakaan kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa vangitseminen perustuu siihen, että tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus on vähintään kaksi vuotta. Pääasiaratkaisussa oleva oikeudellinen virhe saattaa johtaa siihen, että myös vangitsemisratkaisu on virheellinen ja perusteeton, vaikka pakkokeinolaissa vangitsemiselle säädetyt edellytykset täyttyisivätkin. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua, että muutoksenhakutuomioistuin voi arvioinnissaan ottaa huomioon myös pääasiaratkaisun mahdolliset oikeudelliset virheet.
11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1977 II 4 katsonut, että ehdollinen rangaistustuomio voitiin panna täytäntöön vasta sen saatua lainvoiman. Ehdollista vankeutta koskevaa sääntelyä on ratkaisussa sovelletun lain voimassaolon jälkeen uudistettu useampaan kertaan, mutta sääntelyhistoriasta ei ole saatavissa tukea sille, että ehdollisen vankeusrangaistuksen lainvoimaisuutta koskevasta edellytyksestä olisi tarkoitettu luopua. Korkeimman oikeuden julkaisemattomassa ratkaisukäytännössä onkin katsottu ilmeisesti vääräksi lain soveltamiseksi voimassa olevan rikoslain 2 b luvun 5 §:n soveltaminen siten, että lainvoimaa vailla oleva ehdollinen vankeusrangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön.