Vuosikymmeniä jatkunut saunatoiminta sai jatkua ilman uutta rakennuslupaa, vaikka sittemmin asemakaavassa kiinteistölle oli osoitettu muu tarkoitus
16.12.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:143 Maankäyttö ja rakentaminen – Rakennusvalvonta – Käyttötarkoituksen muutos – Rakennuslupa – Asemakaava – Poikkeuksen tarve – Sauna – Saunatoiminta
A ry oli vuodesta 1998 lähtien järjestänyt avantouimareille mahdollisuuden avantouintiin sekä heille ja muille kävijöille mahdollisuuden saunomiseen uintipaikan yhteydessä olevassa 174 neliömetrin suuruisessa saunarakennuksessa. Rakennuslupa saunarakennukselle oli myönnetty vuonna 1970. Sauna oli rakennettu alueella tuolloin sijainneen leirikeskuksen sekä ammatillisten yhdistysten käyttöön. Alueelle oli hyväksytty asemakaava vuonna 2008. Asemakaavassa kiinteistö, jolla sauna sijaitsi, ja sen lähiympäristö oli osoitettu pientaloasumiseen.
Asiassa oli kyse naapuruston asukkaiden aloitteesta vireille tulleesta saunarakennuksen käyttöä koskevasta rakennusvalvonta-asiasta. Ympäristölautakunta oli päätöksellään sallinut yhdistyksen harjoittaman saunatoiminnan jatkumisen. Hallinto-oikeus oli naapuruston asukkaiden valituksesta kumonnut ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan yhdistyksen vuokraustoiminnassa oli kysymys sellaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta, joka edellytti maankäyttö- ja rakennuslain mukaista poikkeamislupaa asemakaavamääräyksistä sekä rakennuslupaa.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli yhdistyksen valituksen johdosta ensin arvioitava, oliko saunan käytössä tai alueen olosuhteissa tapahtunut rakennusluvan myöntämisen jälkeen sellaisia olennaisia muutoksia, jotka olisivat edellyttäneet uutta rakennuslupaa. Tämän jälkeen asiassa oli otettava kantaa siihen, oliko alueelle sittemmin voimaan tulleen asemakaavan johdosta katsottava, että yhdistyksen harjoittama saunatoiminta olisi edellyttänyt ensin poikkeuksen myöntämistä asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta ja sen jälkeen uutta rakennuslupaa.
Rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuutta arvioitaessa tuli tarkastella, vastasivatko rakennuksen käytön tyypilliset vaikutukset myönnettyä rakennuslupaa.
Saunarakennuksen rakennuslupaa myönnettäessä alueella ei ollut ollut voimassa asemakaavaa. Arvioitaessa sitä, oliko rakennuksen käyttötarkoitusta muutettu sillä tavoin, että käyttötarkoituksen muutos olisi edellyttänyt uutta rakennuslupaa, alueelle sittemmin voimaan tullutta asemakaavaa ei tullut ottaa tässä arvioinnissa huomioon.
Saunan koon ja saunan alkuperäisestä käytöstä saadun selvityksen perusteella oli selvää, että sauna oli tarkoitettu huomattavasti laajemmalle käyttäjäkunnalle kuin tavanomainen sauna asuinrakennuksen talousrakennuksena. Saunan käytössä ei ollut selvitetty tapahtuneen sellaisia toiminnan vaikutuksiin liittyviä muutoksia, joiden johdosta käyttötarkoituksen olisi voitu katsoa olennaisesti muuttuneen rakennusluvan mukaiseen käyttötarkoitukseen nähden.
Siltä osin kuin asiassa oli esitetty, että saunatoiminnasta oli aiheutunut kiinteistön ympäristöön muodostuneella pientaloalueella liikenteen ja pysäköinnin järjestämiseen liittyviä ongelmia, korkein hallinto-oikeus totesi, että tällaisilla alkuperäisen rakennuspaikan alueella ja sen lähiympäristössä tapahtuneilla maankäyttöön liittyvillä muutoksilla voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, oliko rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen katsottava muuttuneen uutta rakennuslupaa edellyttävällä tavalla. Tässä tapauksessa liikenteelliset muutokset eivät kuitenkaan saadun selvityksen perusteella olleet niin merkittäviä, että käyttötarkoituksen olisi voitu katsoa tälläkään perusteella olennaisesti muuttuneen.
Edellä lausuttu huomioon ottaen yhdistyksen harjoittama saunatoiminta ei ollut ollut rakennusluvan vastaista.
Saunan käyttö rakennusluvan mukaiseen saunatoimintaan ei myöskään ollut edellyttänyt poikkeamista asemakaavasta yksinomaan sillä perusteella, että rakennuksen käytön vaikutukset poikkesivat alueelle rakennusluvan myöntämisen jälkeen hyväksytyssä asemakaavassa osoitetun käytön tyypillisistä vaikutuksista.
Ks. ja vrt. KHO 2021:76 ja KHO 2021:77