Rintaperillisten osittaiset luopumiset testamenttisaannoista olivat päteviä – sijaantuloperilliset maksavat saannostaan perintöveron
8.11.2022 | OikeusuutisetHelsingin hallinto-oikeus: Perintöverotusta koskeva ennakkoratkaisu – Testamentti – Osittainen luopuminen – Veronkierto
Asiassa oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta arvioitavana, onko testamentintekijän rintaperillisten osittaista testamentista luopumista pidettävä perintö- vai testamenttisaantona. Asiassa oli myös arvioitavana, sovelletaanko tapaukseen veron kiertämistä koskevaa perintö- ja lahjaverolain 33 a §:n säännöstä.
Perittävältä jäi kaksi rintaperillistä sekä leski. Perittävä oli laatinut testamentin, jossa testamentintekijä oli muun ohessa määrännyt kaiken muun omaisuuden siirtymisestä rintaperillisilleen A:lle ja B:lle tasaosin. Lisäksi testamentissa oli määrätty seuraavasti: Määrään, että rintaperillisilläni A:lla ja B:llä on testamentinsaajina halutessaan oikeus ottaa testamentti vastaan myös osittain. Testamentinsaaja voi tyytyä testamentissa määrättyä pienempään osaan tai omistuksen sijaan perintökaaren 12 luvun tarkoittamaan käyttöoikeuteen. Testamentin vastaanottamista koskevien ilmoitusluonnosten mukaan A ottaa vastaan testamenttiosuudestaan 1/7-osuuden omistusoikeudella ja 6/7-osuuden osalta hän luopuu testamentista kokonaan ja B ottaa vastaan testamenttiosuudestaan 3/5-osuuden omistusoikeudella ja 2/5-osuuden osalta luopuu testamentista kokonaan. Molemmat vakuuttivat, että he eivät ole millään tavalla ryhtyneet omaisuuteen, johon eivät ota vastaan omistusoikeutta. A:lla on kuusi lasta ja B:llä on yksi lapsi.
Testamentintekijä oli testamentissaan edellä kuvatulla tavalla määrittänyt ne vaihtoehdot, joista hänen rintaperillisensä saivat valita. Testamentintekijän rintaperilliset joutuivat ratkaisemaan testamenttia voimaan saattaessaan, miltä osin he siihen vetosivat. Tämän seurauksena sijaantuloperillisille syntyi omaisuuteen testamentintekijän tahtoon perustuva oikeus. Kyseessä oli osittainen testamentista luopuminen, mikä ei ole verovelkasuhteen synnyttävä määräämistoimi.
Hallinto-oikeus totesi, että perintö- ja lahjaverolain 33 a §:n esitöiden mukaan verovelvollisella on aina oikeus valita hänen kannaltaan edullisin menettelyvaihtoehto, jos se vain vastaa oikeustoimen todellista luonnetta ja tarkoitusta sekä sisällöltään että muodollisesti. Tässä asiassa vastaavanlainen lopputulos verotuksellisesti olisi saavutettu suoraan perinnönjättäjän toisensisältöisellä testamentilla. Perinnönjättäjä olisi jo elinaikanaan voinut myös lahjoittaa kysymyksessä olevan omaisuuden rintaperillistensä sijaantuloperillisille yhdenkertaisin lahjaveroin. Näin ollen ja kun vielä otetaan huomioon, että testamenttisaantoa ei perintö- ja lahjaverolaissa aseteta eri asemaan kuin perintösaantoa ja kun mainittuja saantoja myös siviilioikeudellisesti pidetään samanarvoisina niin ja kun testamentin tekemistä ylipäätänsäkään ei voitu pitää perintö- ja lahjaverolain 33 a §:ssä tarkoitettuna perintöveron kiertämistoimena, perinnönjättäjän rintaperillisten saannot oli katsottava testamenttisaannoiksi eivätkä ne osaksikaan perustuneet lakimääräiseen perintöoikeuteen. Kun perinnönjättäjän testamentissa hänen rintaperillisensä oli nimenomaisesti oikeutettu luopumaan osittain testamentista, ei voitu myöskään katsoa, että rintaperillisten luopumistoimet tapahtuisivat perintö- ja lahjaverolain 33 a §:ssä tarkoitetuin tavoin perintöveron kiertämiseksi.
Rintaperillisten ei oltu näytetty määränneen sijaantuloperillisten oikeuksista tai rajoittaneen näiden oikeuksia. Asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteellakaan rintaperillisten ei voitu katsoa myöskään ennen osittaista luopumistaan ryhtyneen testamenttisaantoihinsa. Kun rintaperilliset ovat ilmoittaneet vetoavansa testamenttiin vain osittain, heidän ryhtymisensä rajoittui vain siihen määrään, jonka he olivat ilmoittaneet vastaanottavansa. Näin ollen sijaantuloperillisille oli, perintö- ja lahjaverolain 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 2 momentti, 5 ja 6 § huomioon ottaen, pantava, siltä osin kuin rintaperilliset ovat luopuneet testamentista, perintövero perinnönjättäjän jälkeen.
Edellä esitetyin perustein rintaperillisten oli katsottava tehokkaasti luopuneen osittain testamentista.
Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys 2–1.
Lyhennetty äänestyslausunto:
Testamentinsaajat olivat ilmoittaneet ottavansa vastaan määräosat perinnöstä ja luopuvansa muilta osin testamentista. Siltä osin kuin testamentista luovuttiin, testamentissa ei ollut määrätty sijaisperijää.
A ja B olivat äitinsä lakimääräisiä perillisiä ja testamentin mukaan he saivat lesken tasinko-oikeuden jälkeen omistusoikeuden kaikkeen omaisuuteen. Kun testamentintekijä ei ollut testamentissa ilmaissut mitään sijaantulo-oikeudesta tilanteessa, jossa testamentinsaaja luopui testamentista, eikä testamentintekijän tahdosta ollut muutoinkaan saatavissa selvitystä, testamentin määräyksillä ei ollut sellaista vaikutusta A:n ja B:n asemaan perillisinä, että perintöverotuksessa heidän voitaisiin katsoa vastaanottavan perinnön testamentinsaajina eikä suoraan lakimääräistä perimystä koskevien säännösten nojalla. Mikäli A ja B luopuivat osittain testamentista, he ryhtyivät perintöön eikä osittainen testamentista luopuminen ollut siten tehokas.
A:lle ja B:lle aiheutui perintöveroseuraamus koko perintöosuuden arvosta ja heidän rintaperillisilleen lahjaveroseuraamus siltä osin kuin testamentista on luovuttu.