Sillä seikalla, oliko valittaja tosiasiassa saanut tiedon ajoneuvoonsa kiinnitetystä pysäköintivirhemaksusta, ei ollut korotuksen määräämisen kannalta merkitystä
5.10.2022 | OikeusuutisetHelsingin HAO: Pysäköintivirhemaksu – Korotus – Tiedoksianto – Tiedoksisaanti
Asiassa oli ratkaistavana, oliko valittajan suoritettava pysäköintivirhemaksu korotettuna, kun hän ei ollut suorittanut maksua 30 päivän kuluessa päätöksen tekemispäivästä.
Valittajalle oli määrätty pysäköintivirhemaksu ja pysäköintivirhemaksua koskevan päätöksen tiedoksianto oli tapahtunut kiinnittämällä päätös valittajan ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Kun valittaja ei ollut maksanut pysäköintivirhemaksua 30 päivän kuluessa päätöksen tekemispäivästä, hänelle oli lähetetty 80 euron suuruista pysäköintivirhemaksua koskeva maksuvaatimus 14 eurolla korotettuna. Valittaja kiisti saaneensa tiedoksi ajoneuvoonsa kiinnitettyä päätöstä ja vaati pysäköintivirhemaksuun lisätyn korotuksen poistamista lainvastaisena vedoten siihen, että päätös pysäköintivirhemaksusta olisi tullut lähettää hänelle postitse tiedoksi ennen korotuksen lisäämistä.
Hallinto-oikeus katsoi pysäköinninvalvonnasta annetun lain 17 §:n 2 momentin sanamuodon sekä säännöstä koskevien esitöiden (HE 223/2010 vp) perusteella lainsäätäjän tarkoituksena olleen pysäköintivirhemaksun määrään nähden kohtuullisen ja kiinteämääräisen korotuksen määrääminen, sillä maksuajan noudattamista on ollut tarpeen tehostaa siitä huolimatta, että pysäköinninvalvonnasta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaiseen tiedoksiantoon voi liittyä riski siitä, että henkilö ei tosiasiassa saa pysäköintivirhemaksua koskevaa päätöstä tiedoksi.
Hallinto-oikeus totesi, että velvollisuus suorittaa pysäköintivirhemaksun korotus määräytyi pysäköinninvalvonnasta annetun lain 17 §:n 2 momentin nojalla eikä maksuvaatimuksen antaminen edellyttänyt maksumuistutuksen tekemistä. Näin ollen sillä seikalla, oliko valittaja tosiasiassa saanut tiedon ajoneuvoonsa kiinnitetystä pysäköintivirhemaksusta, ei ollut korotuksen määräämisen kannalta merkitystä. Kun valittaja ei ollut suorittanut hänelle määrättyä pysäköintivirhemaksua 30 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä eli pysäköintivirhemaksun kiinnittämisestä valittajan ajoneuvoon, pysäköinninvalvoja oli voinut määrätä maksun pysäköinninvalvonnasta annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaisesti korotettuna. Pysäköinninvalvojan ei ollut näytetty menetelleen maksun määräämisessä virheellisesti, eikä korotuksen poistamiselle näin ollen ollut perusteita. Valittajan oli tullut suorittaa pysäköintivirhemaksu korotettuna.