Energiaviraston on osana hinnoittelun kohtuullisuutta valvottava tarvittaessa myös hinnoittelun tasapuolisuutta asiakasryhmien välillä

KHO:2022:114 Sähkömarkkinalaki – Toimenpidepyyntö – Valitusoikeus – Sähköntuottaja – Suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyminen – Siirtopalvelujen hinnoittelu – Hinnoittelun syrjimättömyys ja kohtuullisuus – Päätöksen perusteleminen

Sähköntuottaja oli tehnyt Energiavirastolle tutkintapyynnön muun ohella sähköntuotannon siirtopalvelujen hinnoittelusta verkonhaltijan suurjännitteisessä jakeluverkossa. Energiavirasto oli päätöksessään katsonut verkonhaltijan toimineen eräiltä osin sähkömarkkinalain vastaisesti, mutta muun ohella sähkömarkkinalain 24 §:n mukaisesti soveltaessaan ilmoittamaansa tariffirakennetta tuotantoasiakkaiden hinnoitteluun sekä sähkömarkkinalain 21 §:n mukaisesti myydessään kohtuullista korvausta vastaan siirto- ja jakelupalveluja suurjännitteisessä jakeluverkossaan.

Markkinaoikeus oli tutkinut sähköntuottajan valituksen ja kumonnut Energiaviraston päätöksen siltä osin kuin verkonhaltijan oli katsottu toimineen sähkömarkkinalain 24 ja 21 §:n mukaisesti ja palauttanut asian Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Energiaviraston valituksesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli arvioitavana, olisiko valitus markkinaoikeuteen tullut jättää tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen vuoksi ja oliko markkinaoikeudella ollut perusteet kumota päätös kyseiseltä osin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Energiaviraston velvollisuutena oli valvoa sähkömarkkinasääntelyn noudattamista ja siten myös siirtopalvelujen hinnoittelun syrjimättömyyttä. Sähköntuottajilta siirrosta perittävien maksujen määräytymisellä voitiin myös katsoa olevan yleisesti ottaen olennaista merkitystä sähkömarkkinoiden toimintaan. Sähkömarkkinalaissa oli säädetty verkonhaltijan velvollisuuksista, joiden voitiin katsoa perustavan oikeuksia verkkoon liittyvälle sähköntuottajalle. Sähköntuottajan oikeuksien tehokkaan toimeenpanon varmistaminen edellytti, että Energiaviraston ratkaisu olla velvoittamatta verkonhaltijaa korjaamaan väitettyä sähkömarkkinalain vastaista menettelyä voitiin saattaa markkinaoikeuden arvioitavaksi. Markkinaoikeuden oli tullut tutkia sähköntuottajan valitus.

Pääasian osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että verkonhaltijan velvollisuuksiin ja erityisesti hinnoittelun lainmukaisuuteen kohdistuva Energiaviraston valvonta ei voinut perustua yksinomaan jälkikäteiseen verkonhaltijan hinnoittelun kohtuullisuuden kokonaisarviointiin tilanteessa, jossa yhden asiakasryhmän siirtohintoihin oli tehty moninkertainen hinnankorotus. Vaikka sähkön siirtomaksut erityyppisille asiakasryhmille voivatkin perustelluista syistä poiketa toisistaan, Energiaviraston on sähkömarkkinalainsäädännön perusteella osana hinnoittelun kohtuullisuutta valvottava ja arvioitava tarvittaessa myös hinnoittelun tasapuolisuutta asiakasryhmien välillä.

Energiavirasto ei ollut päätöksessään hallintolain 44 §:n 45 §:ssä edellytetyllä tavalla esittänyt perusteluja sille, että verkonhaltija olisi asettanut suurjännitteisen jakeluverkon asiakkaille siirtomaksuja muihin asiakasryhmiin nähden syrjimättömällä tavalla. Siten markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ei ollut perusteita.

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-510/13, E.ON Földgáz Trade (EU:C:2015:189) ja C-492/14, Essent Belgium (EU:C:2016:732)

Ks. ja vrt. KHO 2000:54 ja 2020:106

KHO:2022:114