Sosiaalista luototusta koskevaan lakiin ei sisälly säännöstä viivästyskorosta – korkoa ei tuomittu maksettavaksi
31.5.2022 | OikeusuutisetKHO:2022:62 Sosiaalinen luototus – Viivästyskorkoa koskeva vaatimus – Julkisoikeudellinen oikeussuhde – Lailla säätämisen vaatimus – Pätemätön sopimusehto
X:n kuntayhtymä oli hallinto-oikeudessa vaatinut A:n velvoittamista maksamaan X:n kuntayhtymälle sosiaalisen luottovelan erääntynyt pääoma ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa hakemuksessa tarkemmin määritellyin tavoin.
Hallinto-oikeus oli hyväksynyt hakemuksen saatavan pääoman osalta mutta hylännyt viivästyskorkoa koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus katsoi, että sosiaalisen luoton myöntämisestä johtuva velka perustui julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen. Viivästyskoron maksamista ei voitu perustaa korkolakiin eikä siitä ollut erikseen säädetty. Hakijan vaatimus velvoittaa vastaaja viivästyskoron maksamiseen ei perustunut lakiin. Vaatimus oli näin ollen hylättävä.
Korkein hallinto-oikeus totesi X:n kuntayhtymän valituksen johdosta antamassaan päätöksessä, että sosiaalisessa luotanannossa ja siihen liittyvässä mahdollisessa viivästyskoron maksuvelvollisuudessa oli kyse sellaisesta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta, jota koskevista yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista oli perustuslain 80 §:n 1 momentti huomioon otettuna säädettävä lailla. Kun sosiaalisen luoton saajan velvollisuudesta maksaa viivästyskorkoa sosiaalisen luoton takaisinmaksun viivästyessä ei ollut säädetty laissa, luotonantajana toimivalla viranomaisella ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta sisällyttää tällaista ehtoa sosiaalista luottoa koskevaan sopimukseen. Ottaen huomioon, että kysymys oli sellaisesta yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevasta asiasta, josta tuli säätää lailla, samoin kuin sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 1 §:stä ilmenevä lain tarkoitus, lain 6 §:n 2 momentin 4 kohdan säännöstä sopimukseen sisällytettävistä takaisinmaksuehdoista ei myöskään voitu tulkita laajentavasti velallisen vahingoksi siten, että viivästyskorkoa koskeva sopimusehto voitaisiin pätevästi perustaa 6 §:n 2 momentin 4 kohtaan. Jos sosiaalisia luottoja koskeviin sopimuksiin halutaan sisällyttää viivästyskorkoa koskevia ehtoja, on tällaisia ehtoja koskevista perussäännöksistä säädettävä ensin täsmällisesti laissa.
Viivästyskorkoa koskevaa takaisinmaksuehtoihin sisältyvää määräystä oli edellä esitetyllä perusteella pidettävä pätemättömänä sopimusehtona sosiaalista luottoa koskevassa sopimuksessa.
Äänestys 4-3.