AOka: Sukupuolikiintiön käyttö tilanteessa, jossa tasa-arvolaki ei sitä edellytä johti syrjintään

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Helsingin kaupunginhallituksen huomiota perustuslain ja tasa-arvolain yhdenvertaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän kieltoa koskevien säännösten noudattamiseen nuorisoneuvoston valitessa edustajiaan kaupungin toimialalautakuntiin. Hän kiinnitti lisäksi kaupunginhallituksen huomiota kuntalaissa ja nuorisolaissa säädettyihin vaatimuksiin nuorten ja heidän vaikuttajaryhmänään toimivan nuorisoneuvoston asianmukaisesta kuulemisesta nuorten asioita koskevassa päätöksenteossa.

Kaupunginhallitus oli edellyttänyt nuorisoneuvostoa valitsemaan keskuudestaan kolme edustajaa kuhunkin kaupungin toimialalautakuntaan siten, että kolmesta edustajasta molempia sukupuolia tulee olla vähintään yksi. Kaupunginhallitus oli katsonut päätöksellään taattavan sekä naisille että miehille yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi nuorisoneuvoston edustajaksi toimialalautakuntaan.

Kaupunginhallituksen nuorisoneuvostolta edellyttämät sukupuolikiintiöt olivat johtaneet siihen, että nuorisoneuvoston lautakuntaedustajien valinnasta toimitetussa vaalissa eniten ääniä saaneet eivät olleet tulleet valituksi kyseiseen tehtävään äänimääränsä perusteella. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kuntalain ja sen esitöiden nojalla nuorisoneuvoston jäsenten valintaan, kokoonpanoon tai muuhunkaan neuvoston toimintaan ei sovelleta tasa-arvolaissa tarkoitettua sukupuolikiintiötä. Näin ollen sukupuolikiintiöitä ei ole perusteltua edellyttää myöskään silloin, kun nuorisoneuvosto asettaa ja valitsee keskuudestaan edustajat kaupungin toimialalautakuntiin.

Toisin kuin kaupunginhallitus, apulaisoikeuskansleri katsoi, että nuorisoneuvoston jäsenet ja lautakuntien edustajiksi pyrkineet henkilöt olivat sukupuolikiintiöiden soveltamisen vaikutuksesta tosiasiallisesti joutuneet epäedulliseen asemaan sukupuolensa perusteella. Kyse on näin ollen ollut tasa-arvolaissa tarkoitetusta välillisestä syrjinnästä. Kiintiöiden soveltamista voidaan pitää ongelmallisena myös eri sukupuoli-identiteettejä ja sukupuolen ilmaisuja edustavien henkilöiden kannalta.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan kaupunginhallituksen olisi päätöksenteossaan tullut antaa merkitystä myös hallinnon oikeusperiaatteisiin keskeisesti kuuluvalle suhteellisuusperiaatteelle. Kun otetaan huomioon tasa-arvolain tavoitteet ja päämäärä estää ja ennaltaehkäistä sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää, ei kyseisten sukupuolikiintiöiden ollut katsottava toteuttavan näitä tavoitteita eikä olevan oikeassa suhteessa kyseisiin päämääriin nähden.

Apulaisoikeuskansleri katsoi lisäksi, että kaupunginhallitus ei ollut toiminut kuntalain ja nuorisolain mukaisesti jättäessään päätöksenteossaan ja muussa toiminnassaan asianmukaisesti kuulematta nuoria edustavan vaikuttajaelimen, nuorisoneuvoston, näkemykset.