EOA arvostelee poliisin menettelyä pankkitilin takavarikoimisessa

6.1.2022 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Kantelija arvosteli Helsingin poliisilaitoksen menettelyä pankkitilin takavarikoimisessa. Kantelijan mukaan hän ei saanut takavarikosta mitään tietoa etukäteen. Kantelijan mukaan hänelle ei  yritetty myöskään soittaa, eikä hän itse saanut alussa yhteyttä tutkijaan. Kantelijan mukaan hän jäi ilman ruokaa, kun hän ei voinut käyttää tiliään. Hän kysyi lisäksi, mitä hän olisi tehnyt, jos hän olisi tarvinnut tärkeää lääkettä.

Helsingin poliisilaitos kirjasi 12.11.2020 rikosilmoituksen lievästä petoksesta. Ilmoituksen mukaan kantelija oli 20.10.2020 myynyt asianomistajalle 30 euroa maksavan laturin. Asianomistajan mukaan hän maksoi kauppasumman sekä postikulut (yhteensä 35 euroa) kantelijan tilille, mutta hän ei koskaan saanut ostamaansa laturia. Kantelijan käyttämä Nordean pankkitili määrättiin 13.11.2020 komisario A:n määräyksellä takavarikoitavaksi.

Takavarikkomääräyksessä – – – lukee seuraavaa:

”13.11.2020 määrätään kantelijan [nimi poistettu] Nordea Bank Oyj:n tili [tilinumero poistettu] jäädytettäväksi; tili, tilillä olevat ja tilille tulevat varat määrätään takavarikoiduiksi esitutkinnan ajaksi tai kunnes toisin määrätään.

Samalla määrätään tiliin mahdollisesti liitetyt verkkopankkitunnukset takavarikoiduiksi.”

Takavarikko perustui pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 2 (rikoksella joltakulta viety) ja 3 (tuomitaan menetetyksi) kohtiin. Lisätietoihin perusteluiden osalta on pöytäkirjaan kirjattu ”Poliisilla on syytä epäillä, että tilille on ohjattu petoksella saatuja varoja”.

===

EOA:

Olen edellä kohdassa 3.3 katsonut muun muassa, ettei kantelijan tilillä olleiden ja tilille mahdollisesti tulevien varojen osalta ole ollut edellytyksiä takavarikolle. Olen pitänyt ylipäänsä ongelmallisena, mikäli takavarikosta päätetään ilman selvitystä siitä, onko tilillä ylipäätään pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan (rikoksella joltakulta viety) nojalla  takavarikoitavaksi soveltuvia varoja.

Olen myös katsonut, että tilille mahdollisesti tulevien varojen ”ennakollinen” takavarikko, joka ei myöskään liittynyt takavarikon perusteena olleeseen epäiltyyn lievään petokseen, ei ole ollut pakkokeinolain mukainen.

Kohdassa 3.4 olen katsonut, ettei takavarikkoa ole pankkitilin ja verkkopankkitunnusten osalta perusteltu oikeudellisesti kestävällä tavalla. Olen pitänyt hyvin ongelmallisena, jos  takavarikoimalla pankkitili ja verkkopankkitunnukset pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan (voidaan tuomita menetetyksi) perusteella tosiasiallisesti ohitetaan lainsäätäjän tarkkarajaisuusvaatimus takavarikoitavien tilivarojen osalta. Takavarikon tosiasiallinen tarkoitus näyttää olleen estää tilille mahdollisesti tulevien varojen hävittäminen, vaikka edellä mainitun lainkohdan nimenomainen tarkoitus on turvata se, että tuomioistuin voi käyttää sille kuuluvaa harkintavaltaa menettämisseuraamuksen osalta. Tältä osin näyttää siltä, että takavarikkoa on käytetty toisessa tarkoituksessa kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut eli tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastaisesti.

Kohdassa 3.5 olen pitänyt poliisin takavarikkoa nyt käsillä olevassa tapauksessa sekä suhteellisuusperiaatteen että vähimmän haitan periaatteen vastaisena. Tilin ja verkkopankkitunnusten takavarikoiminen on käsitykseni mukaan ollut asian laatuun nähden ylimitoitettu pakkokeino. Takavarikko esti kantelijaa käyttämästä tiliään yli kahden viikon ajan, eikä hän kertomansa mukaan voinut esimerkiksi ostaa ruokaa.


Nyt tutkimani kantelu herättää myös yleisempiä kysymyksiä. Takavarikolla kuten muillakin pakkokeinoilla puututaan epäiltyjen perusoikeuksiin. Pakkokeinolainsäädännön tuleekin olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Lisäksi korostan, että perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien suoja vesittyy, jos niihin puuttumisen mahdollistavien pakkokeinojen käytön edellytyksiä ei tulkita asianmukaisen tiukasti. Laajentavat tulkinnat ovat hyvin ongelmallisia. Tähän liittyen totean, että edellytysten täyttyessä poliisi voi tarvittaessa käyttää vakuustakavarikkoa; takavarikon käyttöalaa ei pidä ulottaa alueelle, johon vakuustakavarikko on tarkoitettu.
Lainsäädäntö sallii sen, että pankkitilillä jo olevat rikoksella asianomistajalta viedyksi yksilöitävissä olevat varat voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä takavarikoida. Tältä osin en näe lainsäädännön taikka poliisin nykyisten ohjeistuksen kannalta ongelmia. Sen sijaan kuten olen edellä todennut, epäillyn tilille takavarikkopäätöksen jälkeen mahdollisesti myöhemmin tulevien varojen ”ennakollinen” takavarikointi ei ole sallittua.
Pakkokeinolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä siitä, että pankkitilien käyttö voitaisiin estää esimerkiksi asianomistajien etujen turvaamiseksi. Lain esitöissä on käsitelty vain tilillä jo olevien varojen takavarikkoa eikä lainsäätäjä näytä arvoineen muita tilanteita. Myöskään oikeuskirjallisuudesta tai oikeuskäytännöstä ei näytä olevan saatavissa perusteltuja linjanvetoja tilin ja verkkopankkitunnusten takavarikoimisesta.
Tilin ja verkkopankkitunnusten takavarikoimisen osalta ei ilmeisestikään ole olemassa poliisihallinnossa sisäistä ohjeistusta. Näyttää siltä, että pankkitilin takavarikko on Helsingin poliisilaitoksen osalta ainakin sen petosrikosyksikössä muodostunutta käytäntöä. Epäselväksi jää, onko tällainen takavarikkokäytäntö voimassa myös muissa poliisilaitoksissa. Pidän sinänsä hyvinkin ymmärrettävinä selvityksissä esitettyjä näkökantoja myyntipetosten esitutkinnasta ja vaikeuteen saada riittävän tehokkaasti turvattua rikoksella vietyjä varoja hyvinkin ”nopeatempoisessa” rikostyypissä, missä rahat siirtyvät tililtä toiselle tai nostetaan nopeastikin.Poliisi voi kuitenkin hyvässäkin tarkoituksessa käyttää esitutkinnassa vain lainsäädännön mukaisia pakkokeinoja. Esimerkiksi pankkitilin ”jäädyttämistä” ei pakkokeinolaki tunne. Pidän myös mahdollisuutta tilin takavarikoimiseen epäselvänä ja siten pakkokeinolainsäädännöltä edellytettävän tarkkarajaisuuden ja tulkinnan asiamukaisen tiukkuuden kannalta hyvin ongelmallisena.
Lainsäätäjän asettaman takavarikoitavien tilivarojen yksilöitävyysvaatimuksen ohittaminen takavarikoimalla rikoksesta epäillyn koko tili ja siellä olevat ja sinne mahdollisesti tulevat varat pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei mielestäni ole hyväksyttävää.

Myös verkkopankkitunnusten takavarikkoon liittyy ongelmia, kuten jokapäiväiseen elämiseen tarvittavien välttämättömien hankintojen estyminen.


Tiedossani on, että pakkokeinolain muutostarpeet ovat tarkastelussa oikeusministeriössä (hanke OM058:00/2020). Pidän välttämättömänä, että edellä käsittelemäni takavarikkosäännöksiin liittyvät kysymykset otetaan huomioon pakkokeinolakia kehitettäessä.

Toimenpiteet

Olen edellä kohdissa 3.3, 3.4 ja 3.5 arvostellut rikosylikomisario A:n menettelyä. Totean kuitenkin, että hän on mitä ilmeisimmin toiminut yksikkönsä yleisen käytännön mukaisesti, jonka poliisilaitoskin on hyväksynyt. Kun otetaan myös huomioon hänen selvityksessään esittämänsä seikat, pidän riittävänä, että saatan edellä esitetyt käsitykseni hänen tietoonsa. Sen lisäksi kiinnitän hänen huomiotaan myös kohdassa 3.2 ja edellä yhteenvedossani esittämiini yleisempiin näkökohtiin.

Saatan päätökseni myös Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen tietoon. Pyydän Poliisihallitusta ilmoittamaan ratkaisustani kaikille poliisiyksiköille. Lisäksi pyydän Poliisihallitusta ilmoittamaan 31.5.2022 mennessä, mihin toimenpiteisiin päätökseni on mahdollisesti antanut aihetta.


Lähetän päätökseni myös oikeusministeriölle tiedoksi ja otettavaksi huomioon pakkokeinolakia kehitettäessä.

Poliisin menettely pankkitilin takavarikoimisessa (pdf)

Avainsanat

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments