KHO purki kansainväistä suojelua koskevat päätökset, koska hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä tapahtunut tulkkaus oli ollut puutteellista ja virheellistä
30.11.2021 | OikeusuutisetKHO:2021:165 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Kristinuskoon kääntyminen – Suullinen käsittely hallinto-oikeudessa – Tulkkaaminen – Menettelyvirhe – Aiempien päätösten purkaminen viran puolesta
Muutoksenhakija oli vedonnut turvapaikkaperusteenaan kristinuskoon kääntymiseensä. Maahanmuuttovirasto hylkäsi heinäkuussa 2018 muutoksenhakijan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskeneen hakemuksen ja käännytti muutoksenhakijan Irakiin. Hallinto-oikeus hylkäsi suullisen käsittelyn toimitettuaan valituksen maaliskuussa 2019 antamallaan päätöksellä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi muutoksenhakijan valituslupahakemuksen syyskuussa 2019 antamallaan päätöksellä.
Muutoksenhakija haki lokakuussa 2019 uudelleen kansainvälistä suojelua Suomesta. Hän vetosi edelleen kristinuskoon kääntymiseensä. Maahanmuuttovirasto jätti 20.1.2020 tutkimatta muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitettuna uusintahakemuksena, koska hakemus ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.
Muutoksenhakija toi hallinto-oikeudessa esiin muun ohella sen, että uudessa hakemuksessa esitettyjä asioita oli arvioitu pelkästään edellisten virheellisten päätösten perusteella. Muutoksenhakija, jonka äidinkieli oli badini, oli ymmärtänyt hallinto-oikeuden aikaisemmin toimittamassa suullisessa käsittelyssä tulkkauskielenä käytettyä kurdi-sorania vain osittain. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 31.7.2020 antamallaan päätöksellä.
Muutoksenhakijan korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittaman badinin kielen tulkin antaman lausunnon mukaan hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tulkki ei ollut puhunut lainkaan badinia. Aksentin perusteella tulkki vaikutti olevan Iranin kurdi, joka puhui kurdi-sorania. Lausunnon mukaan tulkkauksessa oli ollut puutteita suomesta badiniksi tulkattaessa samoin kuin badinista suomeksi tulkattaessa. Tulkki oli välillä lisännyt asioita tulkkaukseen, välillä jättänyt tulkkaamatta osia tai tulkannut väärin. Lausunnon mukaan muutoksenhakijan vastausten johdonmukaisuus oli kärsinyt pahoin tulkkauksesta.
Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus purki samalla viran puolesta hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antaman päätöksen sekä päätöksen, jolla korkein hallinto-oikeus oli hylännyt valituslupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi valituksenalaiset hallinto-oikeuden päätöksen ja Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn toimittamista ja asian ratkaisemista varten asiassa, joka koski Maahanmuuttovirasto heinäkuussa 2018 tekemää päätöstä hylätä muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskeva hakemus.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun kysymys oli henkilön omakohtaiseen kertomukseen perustuvasta uskonnollisen vakaumuksen arvioinnista, henkilön oman ilmaisun tarkkuus ja yksilöllisten vivahteiden välittyminen oli hyvin tärkeää. Tuomioistuimen oli tällöin varmistuttava siitä, että tulkkaaminen oli riittävän ammattitaitoista, jotta kuultavan henkilön käyttämät ilmaukset olivat ymmärrettävissä oikein. Lisäksi kuultavan henkilön oli pystyttävä ymmärtämään hänelle esitetyt kysymykset. Ensisijaisesti oli pyrittävä käyttämään tulkittavan henkilön äidinkieltä tai vaihtoehtoisesti sellaista muuta kieltä, jolla henkilö tuli ymmärretyksi oikein.
Suullista käsittelyä toimitettaessa tulkkaamista käyttäen tuomioistuimen oli kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kuultava henkilö itse myös koki tulleensa ymmärretyksi. Lisäksi oli kiinnitettävä huomiota siihen, ilmenikö tulkkauksen aikana jotain sellaista, jonka johdosta saattoi olla syytä varmistaa tulkkauksen asianmukaisuus. Tällainen seikka voi ilmetä esimerkiksi siitä, että kuultavan vastaukset vaikuttivat olevan asiayhteyteen kuulumattomia tai että tulkin ja tulkittavan välisissä keskusteluista tai ilmaisuista kävi muutoin ilmi, että jompikumpi tai kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan taikka tulkin itsensä arvioista, että hänellä oli ongelmia ymmärtää kuultavaa henkilöä tai kääntää tälle esitettyjä kysymyksiä ymmärrettävästi.
Korkeimman hallinto-oikeuden käytössä olleista hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tallenteista ilmeni, että tulkki oli oma-aloitteisesti kesken käsittelyn tuonut esille, että hän ei suoriudu riittävällä tavalla tulkkauksesta kielimuurin vuoksi ja että tämän vuoksi tulkin vaihtaminen voisi olla tarpeen. Tulkki oli myös ilmoittanut, ettei hänellä ollut aiempaa kokemusta tuomioistuimessa tulkkaamisesta. Tulkki oli pelännyt, että asiassa tulee väärinkäsityksiä hengellisiä asioita koskevan puheen tulkkauksessa.
Kun asiassa otettiin huomioon hallinto-oikeuden suullisesta käsittelystä badinin kielen tulkin laatiman kirjallinen lausunto sekä hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tallenteelta ilmenevät seikat, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa jäi varteenotettava epäily siitä, että muutoksenhakijan ja tulkin välillä oli ollut vaikeuksia ymmärtää toisiaan, mikä oli voinut vaikuttaa myös muutoksenhakijan suomeksi tulkittuun kertomukseen ja siten hallinto-oikeuden tekemään uskottavuusarvioon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä oli tapahtunut tulkkausta koskeva menettelyvirhe.