Koronakaranteenia koskeva päätös voitiin tehdä asianosaista kuulematta ja antaa puhelimitse tiedoksi
25.10.2021 | OikeusuutisetItä-Suomen HAO:Koronavirus – COVID-19 – Karanteeni – Päätöksen muoto – Kuuleminen
A oli asetettu valituksenalaisella päätöksellä karanteeniin covid-19-virustartunnalle altistumisen johdosta.
A valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista. Valituksen mukaan tiedon karanteenista oli antanut puhelimitse covid-jäljittäjä, joka ei ole ollut toimivaltainen karanteenipäätöksen antamiseen. Karanteeni oli pantu täytäntöön ennen kuin A oli saanut toimivaltaisen tahon antaman päätöksen. Päätös oli tehty kuulematta lainkaan karanteeniin määrättyä osapuolta. Päätös oli tehty vajavaisin tiedoin ja perusteetta. Altistumisen oli puhelimitse kerrottu tapahtuneen kouluruokailussa. Koulussa oli koko kevään ajan rajoitettu ruokailun kesto 15 minuuttiin. Tartuntatautilain 58 d §:n mukaista lähikontaktia ei ollut.
Hallinto-oikeus totesi, että tartuntatautilain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä. Tartuntatautilain 60 §:ää sovelletaan tilanteessa, jossa henkilö on altistunut tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille ja siten mahdollisen tartunnan johdosta voisi levittää tautia edelleen. Karanteenia koskeva päätös on siten voitava tehdä ja antaa tiedoksi nopeasti. Päätöksenteon viivästyminen estäisi tartuntataudin leviämisen estämiseksi tarkoitetun toimenpiteen oikea-aikaisen antamisen ja aiheuttaisi huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle. Hallinto-oikeus katsoi, että päätöksen antaminen suullisesti oli ollut välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi hallintolain 43 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla ja asianosaisen kuulematta jättämiselle oli ollut hallintolain 34 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen peruste. Lausunnon mukaan suullisen karanteenipäätöksen oli tehnyt tartuntatautilain 60 §:n mukaan toimivaltainen viranhaltija, vaikka suullisen päätöksen oli antanut A:n huoltajalle puhelimitse tiedoksi muu henkilö. Kirjallinen päätös oli annettu hallintolain 43 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla viivytyksettä seuraavana päivänä. Valituksenalaista päätöstä ei siten ollut syytä kumota viranomaisen toimivaltaa, asianosaisen kuulemista tai päätöksen muotoa koskevilla perusteilla.
Tartunnan jäljityksessä saadun tiedon mukaan A oli ollut lyhyen välimatkan päässä koronavirustartunnan saaneeseen henkilöön ainakin 15 minuutin ajan. Hallinto-oikeus katsoi, että tartuntataudeista vastaava lääkäri oli voinut tartunnan jäljityksessä ilmenevän riittävän selvityksen perusteella arvioida, että A oli altistunut koronavirustartunnalle, ja määrätä A:n karanteeniin. Valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen ei siten ollut syytä.