I-SHO: Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin yleisen huolellisuussäännöksen rikkominen ei ole voimassa olevan lain mukaan rangaistavaa liikennerikkomuksena

I-SHO:2021:5 Liikenneturvallisuuden vaarantaminen – Liikennerikkomus – Tieliikennelainsäädännön soveltaminen

A oli 8.1.2020 kuljettaessaan henkilöautoa yleisesti liikenteeseen käytettävällä pysäköintialueella menettänyt ajoneuvonsa hallinnan ja törmännyt pysäköitynä olleeseen henkilöautoon sillä seurauksella, että ajoneuvoihin oli tullut vaurioita. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n menettely olisi ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa toisen turvallisuudelle, joten A:n menettely ei täyttänyt liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöä.

A:n menettely olisi tullut tekoaikana voimassa olleiden tieliikennelain 3 §:n 1 momentin ja 103 §:n 1 momentin (567/2005) nojalla rangaistavaksi liikennerikkomuksena. Liikennerikkomuksesta tuomitseminen ei ole tuolloin edellyttänyt yksilöidyn liikennesäännön rikkomista, vaan yleisen huolellisuusvelvoitteen rikkominen on ollut riittävä peruste rangaistusvastuulle. Tekoajankohtana voimassa ollut tieliikennelaki (267/1981) on kumottu 1.6.2020 voimaan tulleella uudella tieliikennelailla (729/2018).

Vastaava yleistä huolellisuusvelvoitetta osoittava säännös on nyt voimassa olevan tieliikennelain 3 §:n 1 momentissa, jonka mukaan vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Säännös sijaitsee tieliikennelain 2 luvussa, joka koskee tieliikenteen periaatteita. Liikennerikkomuksesta ja liikennevirhemaksusta säädetään voimassa olevan tieliikennelain 6 luvussa. Tieliikennelain 160 §:n 1 momentin mukaan liikennevirhemaksu saadaan määrätä sanotussa laissa säädettyjen liikennerikkomusten seuraamuksena. Teot, joista liikennevirhemaksu voidaan määrätä, on lueteltu tieliikennelain 161-172 §:issä. Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin rikkomista ei ole näissä pykälissä mainittu. Tämän mukaisesti tieliikennelain 3 §:n 1 momentin rikkominen ei ole voimassa olevan lain mukaan rangaistavaa liikennerikkomuksena.

Hovioikeus katsoo, että A on menettelyllään syyllistynyt vanhan tieliikennelain 3 §:n 1 momentin ja 103 §:n mukaan rangaistavaan liikennerikkomukseen. Voimassa olevan tieliikennelain mukaan sanotusta menettelystä ei kuitenkaan voida määrätä liikennevirhemaksua. Hovioikeus tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsoo, että A:n menettelyyn on voimassa olevan tieliikennelain 195 §:n 12 kohdan sanamuodosta huolimatta sovellettava tekohetkellä voimassa olleen tieliikennelain säännöksiä ja lievemmän lain periaate otetaan huomioon rangaistusta määrättäessä. Kun A:n menettelystä voimassa olevan tieliikennelain mukaan ei voida tuomita rangaistusta, on syyte hylättävä.

I-SHO:2021:5