Yleiskaavaa ei ollut pidettävä ilmeisen vanhentuneena, valtuuston päätös ranta-asemakaavan hyväksymisestä oli lainvastainen
16.8.2021 | OikeusuutisetKunnanvaltuusto oli hyväksynyt ranta-asemakaavamuutoksen vuonna 2018. Kaavamuutoksessa matkailua palvelevien rakennusten korttelialueille RM-1 ja RM-2 oli osoitettu yhteensä enintään 1 800 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta majoitusrakennuksille talousrakennuksineen.
Ranta-asemakaava-alueella oli voimassa vuonna 2002 vahvistettu oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jossa kaava-alue oli osoitettu virkistys- ja retkeilypalveluiden alueeksi VR/r. Kaava-alueelle oli yleiskaavan vahvistamisen jälkeen tullut voimaan maakuntakaava, jossa ranta-asemakaava-alue oli osoitettu yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun. Ranta-asemakaava-alueeseen kohdistui maakuntakaavassa lisäksi matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealuemerkintä, jonka mukaan ranta-asemakaava-aluetta kehitettiin matkailulliseen suuntaan.
Ranta-asemakaavan valmistelussa oli poikettu yleiskaavan ohjausvaikutuksesta yleiskaavan ilmeisen vanhentuneisuuden perusteella. Vanhentuneisuutta oli perusteltu yleiskaavan iällä, virkistysmatkailun tarpeita koskevilla majoitustarpeiden muutoksilla ja ristiriidalla maakuntakaavan matkailun kehittämistä korostavan tavoitteen kanssa.
Asiassa oli kiistatonta, että ranta-asemakaavassa osoitettu maankäyttö poikkesi sitä ohjaavasta yleiskaavasta matkailutarkoitukseen osoitetun rakennusoikeuden suhteen. Asiassa oli otettava kantaa siihen, oliko yleiskaavaa pidettävä ilmeisen vanhentuneena.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että alueella voimassa olevaa yleiskaavaa voitiin pitää suhteellisen vanhana. Pelkästään iän perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, että kaava olisi ilmeisen vanhentunut.
Yleiskaavan jälkeen laaditussa maakuntakaavassa osoitettu yleisen virkistyksen ja ulkoilun maankäyttömuoto sekä maakuntakaavan kohdealuemerkintä vastasivat edelleen yleiskaavan mukaista virkistyskäyttötarkoitusta. Yleiskaavan ja maakuntakaavan välillä ei ollut ristiriitaa.
Mahdollinen tarve yleiskaavan mukaisten majoitusratkaisujen kehittämiseen ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan merkinnyt, että olosuhteet olisivat muuttuneet niin merkittävästi, että yleiskaavan mukaiset ratkaisut eivät olisi enää olleet perusteltuja. Yleiskaavaa ei voitu katsoa ilmeisen vanhentuneeksi pelkästään sillä perusteella, että yleiskaavaa haluttaisiin sisällöllisesti muuttaa tai tarkistaa.
Yleiskaavaa ei ollut pidettävä ilmeisen vanhentuneena eikä edellytyksiä poiketa yleiskaavan ohjausvaikutuksesta siten ollut. Kunnanvaltuuston päätös ranta-asemakaavan hyväksymisestä oli lainvastainen. Hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumottiin.
Vrt. KHO 2021:53