Ihmiskauppaan syyllistyneen saamasta hyödystä ei ollut riittävää selvitystä, jotta sen määrä olisi voitu vahingonkorvauksena arvioida

KKO:2021:59 Oikeudenkäyntimenettely – Rikosasia – Vahingonkorvaus – Todistelu
Ihmiskauppa – Törkeä ihmiskauppa

Törkeästä ihmiskaupasta tuomitun A:n oli katsottu saattaneen samassa taloudessa asuneen B:n korvausta vastaan tapahtuneisiin seksuaalisiin tekoihin ja näin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. B vaati A:lta vahingonkorvausta saamatta jääneestä ansiosta siltä osin kuin seksuaalipalveluilla saadut varat olivat menneet yksinomaan A:n eikä heidän yhteisen taloutensa hyväksi. B vaati, että vahinko arvioidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla.

Mainitsemillaan perusteilla Korkein oikeus katsoi, ettei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin säännöstä yksityisoikeudellisen saatavan määrän arvioinnista voitu soveltaa, koska asiassa ei ollut esitetty uskottavaa selvitystä vahingonkorvauksen perusteesta.

KKO:2021:59