ETA-alueella asuva kolmannen maan kansalainen tarvitsee oleskeluluvan harjoittaakseen elinkeinoa Suomessa

5.5.2021 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Hel­HO:2020:18 Käräjänotaari – Toimivalta – Ulkomaalainen – Maahanmuutto – Elinkeinon harjoittaminen – Oleskelulupa – Ulkomaalaisrikkomus – Euroopan unionin oikeus – ETA-sopimus – Sijoittamisoikeus

Käräjänotaari oli ratkaissut asian, joka tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 15 §:n nojalla kuului käräjänotaarin toimivaltaan ilman eri määräystä. Lain 16 §:n 1 ja 2 momentissa on puolestaan säädetty niistä asioista, jotka käräjänotaari sai käsitellä laamannin erikseen antaman määräyksen nojalla. Hovioikeus katsoi, että viimeksi mainitun pykälän 3 momentissa oleva kielto, jonka mukaan käräjänotaaria ei saa määrätä käsittelemään yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista, koski myös lain 15 §:n mukaan käräjänotaarin toimivaltaan suoraan lain nojalla kuuluvia asioita, vaikka kiellosta oli säädetty ainoastaan lain 16 §:ssä.

Nigerian kansalaiselle A:lle oli myönnetty oleskelulupa Itävallassa, jossa hän myös asui. A oli tullut Suomeen ja harjoitti Suomessa elinkeinotoimintaa ilman siihen vaadittavaa oleskelulupaa, minkä vuoksi hänelle vaadittiin rangaistusta ulkomaalaislain 185 §:n nojalla ulkomaalaisrikkomuksesta. A vetosi siihen, että elinkeinon harjoittamisesta annetun lain (elinkeinolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinoa sai harjoittaa Suomessa luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella (ETA), minkä edellytyksen A täytti. Hovioikeus katsoi, että sanotun säännöksen tarkoituksena ei ollut puuttua ulkomaalaisen maahantuloa ja oleskeluoikeutta koskeviin, ulkomaalaislakiin sisältyviin edellytyksiin. Niiden ulkomaalaisten osalta, joilla oli asuinpaikka Euroopan unionin tai siihen rinnastettavien Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin alueella, mutta jotka eivät olleet minkään näiden kansalainen, ei ulkomaalaislaissa ollut erityissäännöksiä, vaan heidän oikeutensa oleskella Suomessa määräytyi ulkomaalaisia koskevien ulkomaalaislain yleisten säännösten mukaan. Elinkeinolain 1 §:n 1 momentti ei näin luonut A:lle oikeutta oleskella Suomessa elinkeinotoiminnan harjoittamista varten ilman säädettyä lupaa pelkästään sen vuoksi, että hän oli asunut Itävallassa ennen Suomeen saapumistaan.

Hovioikeus katsoi, ettei myöskään unionin oikeuden säännöksissä ollut määräyksiä, jotka olisivat olleet esteenä sille, että A:lla oli tullut olla Suomessa oleskelulupa elinkeinon harjoittamista varten ja hänelle määrättiin kansallisen oikeuden perusteella rangaistus sen puuttumista. A tuomittiin ulkomaalaisrikkomuksesta sakkorangaistukseen.

Hel­HO:2020:18

Avainsanat

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments