AOA Pölönen selvittää hovioikeuksien tuomioiden antamisen viivästymisiä

Kantelija arvosteli Helsingin hovioikeuden menettelyä raiskauksen yritystä koskeneen tuomion antamisessa. Kantelija oli asiassa asianomistaja. Ratkaisu oli ollut määrä antaa 30 päivän kuluessa 12.3.2019 toimitetusta pääkäsittelystä, mutta se oli annettu vasta 20.1.2020. Missään vaiheessa hovioikeus ei ollut antanut kantelijalle syytä ratkaisun viivästymiselle. Kuukauden välein oli ilmoitettu, että ratkaisu annetaan seuraavassa kuussa. Mitään ei kuitenkaan ollut kuulunut ennen kuin asiaa oli hovioikeudelta tiedusteltu. Kantelija totesi, että melkein vuosi ratkaisun odottelua oli asianomistajalle kohtuuttoman pitkä aika, erityisesti asian laatu huomioon ottaen.

—

Apulaisoikeusasiamies totesi seuraavaa:

Selvityksen mukaan tuomion antamisen viipymiseen on vaikuttanut ennen kaikkea valmistelusta vastaavan jäsenen työtilanne. Selvityksissä kuvattu sinänsä hankala, mutta käytännössä käsitykseni mukaan normaalina pidettävä työtilanne ei riitä täyttämään laissa säädettyä edellytystä siitä, että ratkaisua “ei voida erityisestä syystä antaa” 30 päivän määräajassa. Tuomion antamisen viipymistä ei voi lähtökohtaisesti oikeuttaa myöskään tuomioistuimen sisäisiin työjärjestelyihin liittyvillä seikoilla. Katson, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia erityisiä seikkoja, jotka olisivat selvästi täyttäneet OK 24 luvun 17 §:n 2 momentin edellytykset ylittää siinä säädetty 30 päivän määräaika. Mielestäni tällaista erityistä syytä ei oletodettavissa edes ajanjaksolle, jolle hovioikeuden ratkaisukokoonpano on ilmeisesti katsonut erityisen syyn olleen olemassa.

—

Oikeusasiamies Jääskeläinen on asettanut oikeusasiamiehenkanslian toiminnan teemaksi vuodelle 2020 aiheen: ”Viranomaisten riittävä resursointi perusoikeuksien turvaamiseksi.” Tätä vuositeemaa oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on jatkettu myös kuluvalle vuodelle 2021. Teeman mukaisesti painottuvassa laillisuusvalvonnassa on käytännössä kysymys sen arvioinnista, onko viranomaisen toiminnalle asetettujen perusoikeuksien turvaamisesta johtuvien vaatimusten toteuttaminen käytännössä, ainakin normaalioloissa, mahdollista. Mikäli laissa asetetut vaatimukset ovat viranomaisen käytettävissä oleviin resursseihin ja toimintamahdollisuuksiin nähden ylimitoitettuja, tulee laillisuusvalvontatyössä käytännön toimijoiden syyllistämisen sijasta pyrkiä löytämään se vastuutaso, joka vastaa resursoinnista ja asianmukaistentoimintamahdollisuuksien turvaamisesta. Mikäli riittäviä resursseja ei ole, lain noudattaminen saattaa käytännössä olla mahdotonta. Olen vuositeemaan liittyenpäättänyt omasta aloitteestani palata OK 24 luvun 17 §:n 2 momentin noudattamiseen liittyviin pitkäaikaisiksi osoittautuneisiin ongelmiin selvittääkseni, onko kysymys tilanteesta, jossa laissa säädettyä pääsääntöistä määräaikaa ei kyetä noudattamaan puutteellisten resurssientai muiden rakenteellisten seikkojen johdosta. Oman aloitteen tutkimiseksi olen pyytänyt Tuomioistuinvirastoa hankkimaan kaikilta hovioikeuksiltavuonna 2019 päättyneissä pääkäsittelyssä käsiteltyjen juttujen osalta selvitykset siitä, missä laajuudessa OK 24 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa on noudatettu sekä ilmoittamaan myös niiden edellä mainittujen juttujen määrät, joissa tuomiota ei ole vielä annettu, vaikka pääkäsittely on päättynyt viime vuonna. Lisäksi olen pyytänyt Tuomioistuinvirastoa antamaan oman lausuntonsa asiassa.

Siltä osin kuin 30 päivän määräajan noudattamisessa havaitaan hovioikeuksissa selvitysten perusteella ongelmia, olen pyytänyt Tuomioistuinvirastoa lausunnossaan selvittämään ongelmien syitä ja mahdollisiakeinoja puuttua asiaan Tuomioistuinviraston toimivallan puitteissa. Olen pyytänyt Tuomioistuinvirastoa ottamaan lausunnossaan kantaa erityisesti siihen, johtuvatko hovioikeuksien ongelmat 30 päivän määräajan noudattamisessa puutteellisista resursseista vai oikeusministeriön 31.3.2011 katsomin tavoin työtapoihin ja –menetelmiin liittyvistä kehittämistarpeista. Oman aloitteen käsittely on parhaillaan vireillä asianumerolla EOAK/2472/2020. Nyt käsillä olevassa asiassa annetut selvitykset ja lausunto viittaavat nähdäkseni varsin selvästi siihen, että hovioikeuden tosiasialliset edellytykset suoriutua OK 24 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta näyttävät olevan ainakin osin resurssisyistä riittämättömät.

• Hovioikeuden tuomion antaminen (pdf)
  29.3.2021, dnro 1952/2020