EUT: Syytetyn oikeuksia koskevat direktiivit koskevat myös menettelyä, jossa syyntakeeton määrätään tahdosta riippumattomaan hoitoon
20.9.2019 | Oikeusuutiset… Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2012/13/EU ja oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/48/EU on tulkittava siten, että niitä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kaltaiseen tuomioistuinmenettelyyn, jossa sallitaan hoidollisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä henkilöiden, jotka mielenterveyden häiriötilassa ovat tehneet tekoja, jotka ovat vaaraksi yhteiskunnalle, määrääminen tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Direktiiviä 2012/13 on tulkittava siten, että henkilöille, joiden epäillään syyllistyneen rikokseen, on ilmoitettava heidän oikeuksistaan mahdollisimman pian siitä hetkestä lähtien, jolloin heihin kohdistuvat epäilyt oikeuttavat muussa kuin kiireellisessä tilanteessa, että toimivaltaiset viranomaiset rajoittavat heidän vapauttaan pakkotoimenpitein, ja viimeistään ennen kuin poliisi ensimmäistä kertaa virallisesti kuulustelee heitä.
2) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja direktiivin 2012/13 8 artiklan 2 kohtaa ja direktiivin 2013/48 12 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tuomioistuinmenettelystä, jossa sallitaan hoidollisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä henkilöiden, jotka mielenterveyden häiriötilassa ovat tehneet tekoja, jotka ovat vaaraksi yhteiskunnalle, tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määrääminen, siltä osin kuin tämän lainsäädännön perusteella toimivaltainen tuomioistuin ei voi tarkistaa, että näissä direktiiveissä tarkoitettuja menettelyllisiä oikeuksia on kunnioitettu tässä tuomioistuimessa vireille pantua menettelyä edeltäneissä menettelyissä, joita tällainen tuomioistuinvalvonta ei koske.
3) Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/343 ja perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei tätä direktiiviä eikä tätä perusoikeuskirjan määräystä sovelleta tuomioistuinmenettelyyn, joka koskee tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämistä hoidollisista syistä, sellaisena kuin siitä säädetään pääasiassa kyseessä olevissa terveyslain (Zakon a zdraveto) 155 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä, sillä perusteella, että asianomainen henkilö saattaa olla terveydentilansa vuoksi vaaraksi omalle terveydelleen tai kolmansien terveydelle.
4) Direktiivin 2016/343 3 artiklassa tarkoitettua syyttömyysolettaman periaatetta on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että henkilöiden, jotka mielenterveyden häiriötilassa ovat tehneet tekoja, jotka ovat vaaraksi yhteiskunnalle, tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämistä hoidollisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä koskevassa tuomioistuinmenettelyssä, kuten pääasiassa, virallinen syyttäjä esittää todisteet siitä, että henkilö, jonka hoitoon määräämistä vaaditaan, on tehnyt teot, joiden katsotaan muodostavan tällaisen vaaran.