Pääsihteerin testamentti

Kun maailman tuulet ja virtaukset tuivertavat ja laineet lyövät korkealle, on hyvä muistuttaa mieliin, miten varmistetaan 100-vuotiaan Asianajajaliiton toiminta niin, että se kestää myös tulevaisuudessa suuremmatkin tyrskyt ja rytinät.

Tämä on tullut mieleeni viime vuosina, kun erityisesti kansainvälisten toimijoiden taholta tuleva meitäkin velvoittava sääntely uhkaa murentaa ja nakertaa liiton tärkeitä rakenteita ja perustuksia. Näitä ovat esimerkiksi asianajajien salassapitovelvollisuus, riippumattomuus, omavalvonta, itsesääntely jne. Meitä haastetaan usealta taholta avaamaan asianajosalaisuuden portteja erilaisten tietojenantovelvollisuuksien ja raportointien varjolla, vaikka asianajajuuden peruslähtökohta on lojaliteetti omaa asiakastaan kohtaan. Asianajajaa velvoittavista eettisistä säännöistä tiedetään viranomaistasollakin aivan liian vähän, kuten myös siitä, että asianajajia valvotaan hyvinkin tiukasti.

Koska suuri yleisö ei – oikeasti – tiedä paljoakaan asianajajakunnasta, puhumattakaan Asianajajaliitosta, on entistäkin tärkeämpää kirkastaa sitä, miksi Asianajajaliitto on olemassa ja mitkä ovat sen ydintehtävät.

Asianajajalaissa legitimoitiin vuonna 1959 Asianajajaliiton viranomaistehtävät, jollaisista ei nykypäivänä edes uskaltaisi haaveillakaan. Näihin viranomaistehtäviin sisältyy liiton ja asianajajakunnan kannalta elintärkeitä elementtejä, kuten itsesääntely, riippumattomuus ja omavalvonta. Nämä peruskivet ovat myös liiton kivijalka – perustehtävä – ja näiden päälle liiton toimintaa on jatkossakin rakennettava. Mikäli meillä ei olisi näitä elementtejä ja privilegioita, liitto olisi pelkkä ammattijärjestö, ja asianajajakunta menettäisi erityisasemansa viranomaistoimijana.

Jotta onnistumme perustehtävässämme ja säilytämme nykyisen lakisääteisen asemamme, meiltä edellytetään toimivaa omavalvontaa, jonka legitimiteetti on laajasti tunnustettu, eettistä ohjeistusta ja itsesääntelyä, korkeatasoista koulutusta, tietoisuuden lisäämistä asianajajien toiminnasta, eettisistä ohjeista ja valvonnasta sekä vaikuttamista asianajajien toimintaedellytyksiin ja alaa koskevaan päätöksentekoon. Se edellyttää myös sen määrittelyä, millaista ”edunvalvontaa” liitto voi perustehtävänsä puitteissa tehdä.

Miten tämä hyödyttää asianajajien asiakkaita? Kun asianajajien valvonta on toimivaa ja uskottavaa, ammattitaidon ylläpitäminen ja kouluttautuminen on pakollista ja jatkuvaa, eettinen sääntely on velvoittavaa ja ajantasaista, voi asiakas luottaa ja turvautua asianajajaan silloin, kun hän tarvitsee apua. Asianajajan salassapitovelvollisuus on säädetty asiakkaan suojaksi, ei asianajajan. Valtiovallasta riippumaton ja esteetön asianajaja ei toimi kenenkään talutusnuorassa, vaan toimii ainoastaan asiakkaansa asiaa ajaen – mutta vain lain ja eettisten sääntöjen mukaisesti.

Joku asianajaja saattaa kysyä, mitä jäsenet tästä kaikesta sitten saavat? Ja miten asianajajan ammatin houkuttelevuus tällaisella viranomaistoiminnalla taataan? Yli seitsemän vuoden Asianajajaliiton pääsihteerin kokemuksella sanon voimakkaana mielipiteenäni, että lakisääteisiin tehtäviimme perustuva perustehtävä on ainoa avain siihen, että liitto voi taata asianajajakunnan uskottavuuden, luotettavuuden, arvostuksen, ammattiylpeyden ja -identiteetin ja siksi liittoon kuuluminen koetaan jatkossakin tärkeäksi ja ylpeyden aiheeksi. Siksi meidät myös kutsutaan niihin meille tärkeisiin pöytiin, joissa voimme asioihin myös vaikuttaa.

Perustehtävän puolustaminen ei ole aina kivaa eikä sitä suitsuteta muualla kuin juhlapuheissa. Se on välillä erittäin epäkiitollista työtä, asioiden jatkuvaa toistoa ja kuvainnollista sapelien kalistelua. Perustehtävästä rummuttaminen ja sen äänekäs puolustaminen on kuitenkin täysin välttämätöntä, mikäli halutaan, että Asianajajaliitto ja asianajajakunta säilyttävät erityisasemansa ja arvostuksensa – oikotietä tai silmänkääntötemppuja ei ole.

Perustehtävän ja perusarvojen ääreen kannattaisi jokaisen asianajajankin aika ajoin palata: niiden pohtiminen on tärkeää paitsi ammatti-identiteetin ja työn merkityksellisyyden, myös ammattikunnan kollegiaalisuuden kannalta. Ammattieettisyys on koko ammattikunnan yhdessä pitävä liima praktiikan koosta, toimialasta tai maantieteellisestä toiminnasta riippumatta. Mielestäni myöskään perusarvoja parempia pikaohjeita eettiseen toimintaan ei ole olemassakaan. Kun asianajaja vielä nuo viisi perusarvoa (lojaalisuus, riippumattomuus, esteettömyys, luottamuksellisuus ja kunniallisuus) sisäistää, niillä pärjää tässä hienossa ammatissa todella pitkälle.

Siirryn vuodenvaihteessa uusiin tehtäviin ja tämä on viimeinen blogini Asianajajaliiton sivuilla. Jätän liiton toimiston suurella ylpeydellä: liiton työtä on kehitetty ja modernisoitu viime vuosina valtavasti. Hyvä työ näkyy myös ulospäin ja toimistolla työskentelee motivoituneita ja osaavia ammattilaisia.

Kiitän lämpimästi teitä kaikkia, joiden kanssa olen saanut työskennellä nämä vuodet – olen oppinut teiltä todella paljon. Toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua ja uutta vuotta 2021!