Onko viesti(nnä)llä väliä?

Näin poikkeusoloissa uutiset ovat täynnä koronaan liittyvää uutisointia ja asiantuntijoiden haastatteluja. Tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että asiantuntijoiden kommentit ja ohjeet ovat sellaisia, että me kaikki ne myös ymmärrämme.

Noin vuosi sitten näin mainion Laurea-Ammattikorkeakoulun tekemän videon nimeltä Oikeusmuotoilua etsimässä, joka löytyy täältä. Videolla asianajaja Markku Fredman kertoo erinomaisin konkreettisin esimerkein siitä, miten tavallinen kansalainen ei ymmärrä lainkaan oikeudenhoidon kapulakieltä ja hänelle lähetettyjä asiakirjoja, häntä koskevia päätöksiä – vaikka kysymys on hänen asiastaan. Rikosasian uhrista käytetään esimerkiksi termiä asianomistaja, joka ei sano muille kuin juristeille yhtikäs mitään.

Meidän asiantuntijoiden yleismaailmallinen helmasynti taitaa olla se, että me unohdamme, kuka itse asiassa se oikea ”asianomistaja” on. Sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiota siihen, että rikoksesta epäilty tai uhri, joita asia oikeasti koskee, ymmärtäisi mitä me sanomme, me aivan liian usein suuntaamme viestimme kollegoillemme. Emme me juristit tässä ole yksin – myös muiden asiantuntijoiden kohdalla tämä on yhtä yleistä.

Kun rikoksen tai riita-asian uhri tai osapuoli ymmärtää sitä kieltä, mitä esimerkiksi oikeudenkäynnissä puhutaan, hän ymmärtää paremmin, miksi tuomioistuimen ratkaisu oli sellainen kuin se oli. Silloin hän todennäköisesti myös hyväksyy päätöksen paremmin. Hankalat ja ammattikieltä olevat termit pitäisi jättää oikeussalien ulkopuolelle. Tuomioistuinten ratkaisujen tulisi olla niin helposti luettavia ja ymmärrettäviä, että ne ihmiset, joita asia koskee, ymmärtävät kertalukemalla lopputuloksen ja perustelut. Fredmanin videolla mainitsema esimerkki Maahanmuuttoviraston tavasta käyttää päätöksissään sinuttelu- muotoa ja yksinkertaisia lauseita on ihan loistava.

Viranomaisten ja oikeudenhoidon toimijoiden ohjeistusten sekä erilaisten sähköisten palveluiden täytyy olla tarjolla siten, että ihmiset ymmärtävät asiat ja toimintaohjeet. Videot, kuvallinen ilmaisu, modernien viestintäkanavien hyödyntäminen yms. ovat erinomaisia tapoja selittää ja avata vaikeaselkoisia asioita.

Ei asioiden ymmärrettäväksi tekeminen ja sanoittaminen ole aina helppoa, mutta siitä pitää tehdä lähtökohta. Ei meillä ole oikeutta omia oikeudenhoitoa itsellemme tai etäännyttää ihmistä heidän omista asioistaan, joissa aina on kysymys oikeiden ihmisten henkilökohtaisista ja siten merkityksellisistä asioista. Lähtökohdan tulisi aina olla se, että jokaiselle, joka joutuu esimerkiksi oikeudenkäynnin osalliseksi, jää se tunne, että hän on asian ymmärtänyt ja tullut kuulluksi.

Vähän aikaa sitten Tuomioistuinvirasto sometti, että koronavirusepidemian takia käräjäoikeuksissa on keskeytetty 5587 rikosasian ja 1388 siviiliasian käsittely ja että ruuhkan purkaminen vaatii aikaa ja resursseja. Jossain oli maininta, että ruuhkan purku voi kestää jopa kaksi vuotta.

Tämä oli hyvin ikävä tieto, koska nämä jonossa olevat ovat ihmisiä, niitä todellisia ja oikeita asianomistajia, joiden kärsimys pitkittyy kun asiat jäävät ratkaisematta. Siksi olisi erittäin tärkeää, että tästäkin tilanteesta osattaisiin ja myös muistettaisiin viestiä heille henkilökohtaisesti ja aktiivisesti siten, että he ymmärtävät, miksi jono ei liiku, kasvaa vain.  Oikeudenkäyntiasiat ovat oikeiden ihmisten asioita. Ne eivät ole vain juttunumeroita asialistoilla tai esitutkintapöytäkirjojen kansilehdillä.

Poikkeusoloissa on varmasti tilanteita, joissa esimerkiksi oikeudenkäyntejä ei voida järjestää, mutta paljon näissäkin oloissa voitaisiin silti tehdä ja hyödyntää ennakkoluulottomasti etäyhteyksiä kaikissa tilanteissa, joissa se on mahdollista. Jo teot kertovat omasta puolestaan siitä, että otamme kunkin ihmisen asian vakavasti ja haluamme edistää sitä, että kenenkään ei pidä joutua odottamaan oman asiansa käsittelyä liian pitkään. Sekin on omanlaista viestintää.

Ammattijargonialla briljeeraaminen ja asioista vaikeneminen antaa helposti kuvan ylimielisyydestä – ja siihen meillä kenelläkään ei varmasti ole varaa. Meillä kaikilla oikeudenhoidon osapuolilla on vastuu siitä, että meidän sanomamme, tarkoituksemme ja tekomme ymmärretään oikein. 

Onko siis viestinnällä väliä? – pitäisi olla.

Minna Melender
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

Twitter: @MinnaMelender