13.11.2020

Miten tuomarit valitaan? – Kokemuksia tuomarinvalintalautakunnasta

Tuomarinvalintalautakunta valmistelee ja tekee esitykset vakinaisten tuomareiden nimittämisestä valtioneuvostolle. Poikkeuksena ovat KKO:n ja KHO:n jäsenet, jotka nimitetään asianomaisen tuomioistuimen esityksestä. Viime vuosina lautakunta on antanut nimitysesityksen vuositasolla n. 140 tuomarinvirkaan.
 
Tuomarinvalintalautakunta aloitti toimintansa vuonna 2000 tuomareiden valintamenettelyä uudistettaessa. Lautakunnassa on 12 jäsentä, joilla kaikilla on myös henkilökohtaiset varajäsenet. Lautakunnassa ovat edustettuina kattavan tuomioistuinkentän jäsenistön lisäksi asianajajakunta, syyttäjälaitos sekä oikeustieteellinen tutkimus ja opetus. Lautakunnan päätoimiseen henkilöstöön kuuluvat lakimiessihteeri sekä assistentti.
 
Sain kunnian tulla nimitetyksi tuomarinvalintalautakuntaan asianajajakuntaa edustavaksi jäseneksi kuluvan vuoden toukokuussa alkaneelle viisivuotiskaudelle Riitta Leppiniemen jälkeen. Pitkäaikainen kokemus yleisistä tuomioistuimista ja välimiesmenettelyistä on tehtävässä hyödyksi. Varajäsenenäni toimii asianajaja Antti Vainio.
 
Vallitseva koronapandemiatilanne huomioon ottaen lautakunnan toiminta on sujunut hyvin. Kokoukset on toistaiseksi pidetty onnistuneesti etäyhteyksin. Toivon mukaan saman pöydän ääreen päästään konkreettisesti kuitenkin mahdollisimman pian.
 
Jo muutaman kokouksen perusteella voin todeta, että jäsenyys tuomarinvalintalautakunnassa on tehtävänä mielenkiintoinen ja antoisa. Asiat tulevat lautakuntaan hyvin valmisteltuina. Hakijoiden historia ja ansiot näkyvät asiakirjoista perusteellisesti, samoin hakijoista annetut lausunnot, joiden merkitys ei ole vähäinen. Esimerkiksi käräjätuomarin virkaa täytettäessä lausunnon nimitysehdotuksineen antavat kyseinen käräjäoikeus sekä hovioikeus. Aika ajoin tulee vastaan esimerkiksi tilanteita, joissa viran täytön kohteena olevan yksikön ja ylemmän tuomioistuimen lausunnot eroavat toisistaan. Voi myös käydä niin, että lautakunta palauttaa tuomioistuimen antaman lausunnon tuomioistuimelle täydennettäväksi. Silloin kyse saattaa olla tilanteesta, jossa lautakunta ei saa mielestään riittävää käsitystä niistä konkreettisista perusteista, joihin nojautuen tuomioistuin on asettanut hakijat esittämäänsä järjestykseen. Lausunnon antavien tuomioistuinten tehtävä onkin usein kaikkea muuta kuin helppo.
 
Mielenkiintoisia ja oikeudenhoidon kannalta keskeisiä ovat myös päällikkövirkojen täyttämiset, joissa yhteyksissä kärkihakijoista tehdään säännönmukaisesti myös soveltuvuusarviot. Selvää on, että yksiköiden toimivuuden ja juttujen etenemisen näkökulmasta juuri päälliköt ja heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa ovat erityisen tärkeitä. 
 
Jo aikanaan huomasin liiton luottamustehtävissä toimiessani, että oikeudenhoidon kentällä pidetään tavoiteltavana päämääränä sitä, että tuomarikuntaan tulisi nimitetyiksi enemmän muita kuin puhtaasti virkataustaisia, esimerkiksi asianajajataustaisia ja muita yksityisen sektorin, juristeja. Käytännössä tämä tavoite on usein helpommin sanottu kuin tehty: ansiovertailussa pitkänkin yksityisen puolen työuran tehneen henkilön vertaaminen esimerkiksi puhtaan virkauran tehneeseen henkilöön ei ole helppoa vakinaista tuomarinvirkaa täytettäessä. Esimerkiksi pitkä asianajajan ura ilman muuta selvitystä hakijan kyvykkyydestä ei pääsääntöisesti yksin riitä. Arviointia suhteessa muihin hakijoihin helpottaisikin, jos hakijan taidoista ja kyvyistä olisi käytettävissä esimerkiksi ulkopuolisia lausuntoja hakemuksen tueksi. 
 
Tilastojen mukaan suoraan vakinaiseen tuomarin virkaan nimitettyjen ei-tuomioistuintaustaisten henkilöiden osuus on vuosien mittaan ollut hyvin vähäinen. 
 
Näyttääkin olevan niin, että poikkeustapauksia lukuun ottamatta tie vakituiseen tuomarin virkaan kulkee yksityisen puolen taustan henkilöillä tyypillisesti ensin määräaikaisten viranhoitojen kautta. Esimerkiksi asianajotehtävissä toimiville tällainen ”kokeiluluontoinen” siirtyminen tuomarin tehtäviin on tunnetusti haasteellista. Ei siksi ole vaikeaa ennustaa, että tulevaisuudessa asianajajien siirtyminen tuomarin tehtäviin tulee painottumaan nuoreen asianajajakuntaan ja asianajotoimistoissa työskenteleviin nuoriin juristeihin, joiden irrottautuminen asianajopraktiikasta on pitkään praktiikkaa pyörittänyttä ja tyypillisesti yrittäjänä toimivaa henkilöä olennaisesti helpompaa. Tämän todettuani uskon kuitenkin, että myös kokeneemmille asianajajataustaisille ja muille yksityisellä puolella kannuksensa näyttäneille juristeille on jatkossakin kysyntää tuomarikunnassa. 
 
Mitä tulee virkojen täyttämiseen muutoin, on havaittavissa, että alueellisesti erot vakinaiseen virkaan vaadittavan kokemuksen pituudessa ovat suuret. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vaaditaan varsin pitkä kokemus ennen kuin henkilö tulee nimitetyksi ensimmäiseen vakinaiseen virkaansa.
 
Kokemukseni lautakunnan työstä on vielä varsin lyhyt. Mutta jo nyt voin todeta, että odotan alkanutta viisivuotiskautta mielenkiinnolla ja toivon, että myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuoliset osaavat lakimiehet tulevat yhä enemmän esitetyiksi ja nimitetyiksi tuomarin virkoihin. Tärkeintä on esittää ja nimittää kuhunkin tehtävään sen paras hakija.

Kirjoittaja

Risto Sipilä

Asianajaja (Bird & Bird Asianajotoimisto Oy), Asianajajaliiton entinen puheenjohtaja

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita