25.6.2020

Miltä oikeusala näyttää ”kuplan” ulkopuolelta?

Mikä on asianajajan, juristin ja varatuomarin ero? Mikä ero on Lakimiesliitolla ja Asianajajaliitolla?

Näihin kysymyksiin jouduin pysähtymään, kun päätin hakea runsas kaksi vuotta sitten Asianajajaliiton viestinnän vetäjäksi. Suomalaiseen oikeudenhoitoon en ollut päässyt tutustumaan edellisissä työpaikoissani ollenkaan, eikä juridiselle avulle ollut ollut tarvetta henkilökohtaisessa elämässäkään. 

Koko oikeusala oli itselleni siis täysin vieras, vaikka olen taustaltani pitkän linjan ammattiviestijä. Olen toiminut viestintätehtävissä 10 vuotta ensin kulttuurialalla ja sen jälkeen 10 vuotta terveydenhuollossa. Minulla oli runsaasti kokemusta liitto- ja järjestöviestinnästä, ja siksi Asianajajaliiton paikka tuntui mielenkiintoiselta uutuudessaan, mutta myös kenttä sopivan tutulta.

Ilokseni sainkin haastattelupyynnön. Soitin heti ystävälleni, jonka äiti oli toiminut vuosia käräjätuomarina ja kerroin tulevasta haastattelusta. Tarvitsin apua, koska en oikein ymmärtänyt, mihin olen hakeutumassa. Asianajajaliittoa pidin oikeudenhoidon alaan kuuluvana liittona, ”johon kuuluvat lähes kaikki juristit”.

Ystävääni nauratti. ”Siellä eivät todellakaan ole kaikki juristit – siellähän ovat Sari vain pelkät asianajajat. Asianajajaliitto ei ole yhtään sama asia kuin Lakimiesliitto.”

Hetkinen?! Olin kyllä käynyt Asianajajaliiton nettisivuilla, mutta onko niitä liittoja siis kaksi? En ollut huomannut googlata erikseen Lakimiesliittoa.

Tunnustin tyhmyyteni. Onneksi ystäväni täsmensi heti selkeästi ensiksi sen, mikä Asianajajaliiton ja Lakimiesliiton ero on. Samalla hän kertoi, että myös ammattinimikkeet ”asianajaja” ja ”juristi” tarkoittavat eri asioita, sillä lisäyksellä, että nimikkeet ”juristi” ja ”lakimies” ovat taas synonyymejä. (Siinä kohtaa muistan ihmetelleeni – ja ihmettelen vieläkin – miksi lakimies-nimikettä sitten käytetään edelleen.) Kuulin myös, kuinka asianajajia on vain murto-osa siitä määrästä, mitä juristeja, ja että asianajajilta edellytetään pidempää työelämäkokemusta sekä erillisen kolmiosaisen asianajajatutkinnon suorittamista.

Ymmärsin, että asianajajat ovat ammatissaan eräänlaisia oikeudenhoidon ”erikoislääkäreitä” – asiakkaansa oikeuksien ajamiseen erikoistuneita, tavallista pidemmälle kouluttautuneita erikoisammattilaisia, joiden työn laatua vahditaan tiukemmin kuin minkään muun ammattikunnan. Asianajajat olivatkin kaukana siitä mielikuvasta, jonka olin saanut skandaaliotsikoista, lakisarjoista ja jopa ihan tavallisista lehtiartikkeleista. Olin harmissani. Miksi en ollut tiennyt tätä ennen? Olen valtiotieteiden maisteri, mutta yleissivistykseni oli tässä kohtaa heikoilla.

Lopulta työpaikkahaastattelussa ilmoitin heti, että olen kyllä kokenut viestintäammattilainen, mutta jos Asianajajaliittoon halutaan palkata henkilö, joka tajuaa jotain oikeusalasta, sen terminologiasta tai sitä, mitä asianajaja tekee, olen tehtävään väärä henkilö.

Tuleva esimieheni nauroi hersyvästi ja totesi: ”Sinun ei tarvitse heti tajuta, mitä täällä tehdään. Meitä on täällä 2 200, jotka osaamme kyllä sen pikkuhiljaa sulle avata – hoida sinä vaan se meidän viestintä.” 

Olin myyty. Tällaiseen työpaikkaan minä halusin. Halusin kiihkeästi oppia lisää ja jakaa tätä oppimaani myös muille. Ystäväpiirini ja läheiseni – akateemisen koulutustaustan omaavina – olivat näin jälkikäteen todettuna nimittäin aivan yhtä ulalla koko oikeusalasta ja sen ammattinimikkeistä kuin minä.

Jo haastattelussa sain tarkennusta siihen, että Lakimiesliitto ja Asianajajaliitto ovat tosiaan eri organisaatioita. Lakimiesliitossa, joka on kaikkien juristien ammattiliitto, on noin seitsemän kertaa enemmän jäseniä kuin meillä. Asianajajaliitto taas ei ole ammattiliitto vaan lailla säädetty organisaatio, jonka jäseniä ovat kaikki Suomen asianajajat. Asianajajaliitto hyväksyy uudet asianajajat, ja heitä myös valvotaan valvontalautakunnan toimesta 24/7. Se ratkaisee kiistat ja informoi myös mediaa: jos asianajaja on käyttäytynyt huonosti tai vaikkapa laskuttanut liikaa, valvontalautakunta ns. minituomioistuimena hoitaa asianmukaisen sanktion tai voi jopa erottaa liitosta (= asianajajan ammatista). Asianajajasta voi kuka tahansa kannella matalallakin kynnyksellä, jotta alan laatustandardi pysyy korkeana, ja siksi asianajaja on turvallinen valinta kenelle tahansa oikeudellisissa ongelmissa.

Viime vuonna vietettiin Asianajajaliiton unohtumatonta 100-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden kunniaksi uudistimme nettisivut, joissa yritimme avata liiton toimintaa niin visuaalisesti kuin sanallisesti hiukan uudella tavalla. Yritimme tarkentaa viestejämme siten, että alan ulkopuoliset ymmärtäisivät helposti, missä asioissa asianajajan puoleen kannattaa kääntyä tai mitä Asianajajaliitto tekee. Sivustoa kehitetään koko ajan, joten kuulen siitä mielelläni palautetta.

Runsaan kahden vuoden jälkeenkin koen olevani vasta oikeusalan viestintämatkan alussa. Viestintää pitää selkeyttää ja lähteä ihan aakkosista, jotta ihmiset osaavat hakea oikeaa apua oikealta taholta. Suurin osa ei tiedä, mikä varatuomarin ja juristin ero on – tai että varatuomari ei ole tuomari ensinkään. Googlatessakin huomaa, kuinka vaikeita juridisia termejä selitetään yhtä vaikeilla juridisilla termeillä. Lisäksi suomalaisilta puuttuu myös ymmärrys, miten oikeusprosessi täällä etenee, ja miten erilaista oikeudenhoito on Suomessa kuin lakisarjoissa. Ymmärryksen puute nostaa kynnystä hakea oikeudellista apua.

Palataan siis oikeusalan viestinnässä aakkosiin ja kerrotaan, mitä ammatteja ja organisaatioita meillä on sekä mitä ne tekevät – ihan selkeällä suomella. Selkeytetään oikeusprosesseja ja visualisoidaan viestejä. Haastan tähän mukaan kaikki oikeudenhoidon ammattilaiset sekä viestijät.

Sari Krappe
Kirjoittaja on Suomen Asianajajaliiton viestintäjohtaja

Twitter @sarikrappe

Kirjoittaja

Sari Krappe

Suomen Asianajajaliiton viestintäjohtaja

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita