11.1.2021

Asianajovuoden avaus

Kuulun itse niihin asianajajiin, joiden työvuosi alkaa henkisesti toden teolla vasta Asianajajapäivästä. Toki alkuvuosi sujuu yleensä töiden merkeissä, mutta Asianajajapäivä on vedenjakaja. Sitä ennen voi ottaa vähän kevyemmin, todelliset härkäviikot alkavat vasta siitä. Tänä vuonna on pakko oppia myös tässä uusille tavoille. Asianajajapäivää ei voi korvata eikä sitä voi siirtää sellaisenaan verkkoon. Sen vuoksi on hyvä hetki tehdä jotain erilaista. Asianajovuoden avaus perjantaina 15. tammikuuta klo 14 on verkkotapahtuma, jonka äärelle jokainen voi asettua toimistolla kollegojen kanssa tai vaikka kotisohvalla.
 
Minkälaista asianajovuotta olemme avaamassa? Lyhyellä aikavälillä ajattelen, että varovaisen valoisaa. Pandemia saattaa hellittää otettaan vuoden mittaan ja pääsemme ehkä pikkuhiljaa kohti normaalimpaa elämää. Olemme oppineet hyödyntämään teknisiä yhteyksiä päivittäisessä työssämme ja havainneet, että toimialamme on pärjännyt pandemian keskellä hyvin. Kevään istuntojen peruutusaalto aiheutti vaikeuksia niille toimistoille, joissa hoidetaan paljon oikeudenkäyntejä, mutta tilanne on kesän jälkeen normalisoitunut. Suuressa kuvassa töitä on useimmille riittänyt entiseen tapaan. 
 
Toimialamme haasteet ovat toisenlaiset – niitä ei tuonut pandemia eikä sen häviäminen niitä vie. Entistä useampi asianajaja jää eläkkeelle. Muut alueet kuin suurimmat kasvukeskukset eivät houkuttele nuoria tai kokeneempiakaan asianajajia. Kun toimisto lakkaa, uutta ei tule tilalle. Töitä kyllä olisi. 
 
Mutta asianajoalalta ei lähdetä vain eläkkeelle. Hallitus myöntää joka kokouksessaan eron monelle kollegalle, joka suuntaa muihin juristitehtäviin. Osa on alun perinkin tullut alalle hankkimaan muutaman vuoden työkokemuksen, jota arvostetaan suuresti muissa tehtävissä. Aika moni nuori nainen ja entistä useammin myös mies lähtee alalta kuitenkin siksi, että työ vaatii liikaa. Työn ja muun elämän yhdistäminen koetaan liian vaikeaksi. 
 
Sain vasta sosiaalisessa mediassa kommentin, että mitä aiomme tehdä tälle toimialan imagolle. Kysyjä kertoi, että yliopisto-opiskelijoille annetaan suoraan sellainen kuva, että tällä toimialalla tappaa itsensä työllä. Hän epäili, että kuva on yksipuolinen. Olen siitä täysin samaa mieltä. Todella harva työ on niin joustavaa kuin asianajajan työ. Jos ei ole päivät pitkät kiinni oikeudenkäynneissä, pystyy lähtökohtaisesti hyvin joustavasti järjestämään työaikansa. Toimeksiantojen määrän voi ainakin itsenäisenä yrittäjänä valita. Toimisto voi olla kokonaan sähköinen ja töitä voi tehdä mistä päin maata tahansa. Erikoistuminen ei vaadi sitä, että asiakkaat ovat samalla talousalueella, vaikka lähipalveluillekin on edelleen vahva kysyntä. On siis mahdollista luoda omannäköinen elämä asianajajana! 
 
Huolestuttavinta on kuitenkin se, että asianajotoimistoista siirrytään myös lakiasiaintoimistoihin – tai lakiasiaintoimistojen omistajat eivät hakeudu Asianajajaliiton jäseniksi. Joskus syy voi olla hyvin perusteltu, esimerkiksi muun liiketoiminnan harjoittaminen lakipalveluiden tarjoamisen ohella. Moni kokee kuitenkin, ettei Asianajajaliiton jäsenyys tuo lisäarvoa. Meistä jokainen tietää kommentin, ettei liitto tarjoa muuta kuin jäsenmaksun ja ankaraa valvontaa. Eikö tosiaan? Jos mielikuva Asianajajaliitosta on sellainen, suosittelen perehtymään vaikka liiton nettisivujen kautta siihen, mitä kaikkea jäsenmaksun vastineeksi saa. Esimerkiksi vahvasti uudistettu, erittäin kohtuuhintainen Asianajaja-akatemian tarjoama täydennyskoulutus on asianajajille räätälöity. 
 
Asianajajien valvonta on Asianajajaliiton perustehtävän kulmakiviä. Sen näkeminen positiivisena laadun takeena ja oman toiminnan kirittäjänä vaatii ehkä osin asennemuutosta. Meidän haasteemme eivät siis ole poistuneet tai aika niitä hoitanut. Niiden voittaminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä, johon jokainen asianajaja voi omalla esimerkillään osallistua. 
 
Meidän kaikkien on kannettava vastuumme siitä, että toimiala kiinnostaa parhaita voimia myös tulevaisuudessa. On myös tärkeää, että me alalla toimivat olemme ylpeitä työstämme ja siitä, että olemme tämän arvostetun ammattikunnan jäseniä. Jos emme itse arvosta itseämme ja omaa panostamme oikeusvaltion osana, miten muutkaan sitä tekisivät. 
 
Näillä ajatuksin tapaamme virtuaalisessa Asianajovuoden avauksessa. Luvassa on mielenkiintoisia keskusteluja ja näkökulmia asianajoalan haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. 
 
Hyvää alkanutta asianajovuotta kaikille!
 
 

Kirjoittaja

Hanna Räihä-Mäntyharju

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja

Jätä kommentti

  Tilaa  
Ilmoita