Asianajajan elämä – äidille kiitos siitäkin

Kun nuorena juristiharjoittelijana katselin ison helsinkiläisen asianajotoimiston ikkunasta yli Helsingin, niin tunne oli jopa huumaava. Opiskeluaikojen yöelämä oli jäämässä taakse ja oltiin siirtymässä intoa puhkuen työelämään. Elämä siinsi edessä mielenkiintoisena ja haastavana, työntäyteisenä. Viime aikojen lehtikirjoittelun perusteella työntäyteinen elämä onkin monen juristin arkea ja pyhää, ehkä liiaksikin.

 

Minulle rikkautta ja haasteita on tullut kuitenkin eletystä elämästä, ei pelkästään urasta. Tästä muusta elämästä saan kiittää myös asianajajana toiminutta vaimoani ja lasteni äitiä, joka on aina kannustanut rohkeuteen ja omanlaiseen tapaan uskaltaa tehdä valintoja ja elää. Uskallusta järjestää tilaa niille asioille, jotka kulloinkin tuntuvat itselle tärkeiltä. Kolmen lapsen ohella tuki- ja sijaislapset ovat antaneet oman mausteensa meidän perheemme ja työelämän yhdistelmään. Tärkeitä elämänmakuisia hetkiä on riittänyt niin työ- kuin perhe-elämän saralla.

 

Kun lapset olivat pieniä, päädyimme puolisoni kanssa molemmat asianajajayrittäjiksi juuri siitä syystä, että se tarjosi mahdollisuuden joustavaan, perheystävälliseen ja omannäköiseen elämään. Kohtuullisen toimeentulon pystyi saavuttamaan ilman, että teki ympäripyöreitä päiviä. Asianajajan työ, harrastukset ja perhe soljui mukana tilanteen mukaan, välillä toki melkoisella säätämisellä, mutta kuitenkin. 

 

Nyt kun lapset alkavat olla jo isompia, sitä on välillä suorastaan ihmeissään, että mitähän elämä seuraavaksi tuo tullessaan. Uraa olisi edessä vielä vuosikymmeniä, jos vain terveyttä riittää. Valitettavasti ja onneksi kaikkea ei voi kuitenkaan ennakoida, hallita ja suunnitella. Joskus elämässä tulee hetkiä, kun joutuu kohtaamaan oman rajallisuuden ja vakavimmillaan koko elämänkin rajallisuuden. Kun sain hiljattain kuulla omasta syöpädiagnoosista, pysähdyin luonnollisesti miettimään näitä asioita. Tuolloin sain myös huomata, mitä äidin ja isoäidin huoli voi olla. Hyvien uutisten jälkeen se purkautui koskettavalla tavalla. Äidin huoli ja ilo samassa hetkessä.

 

Sain mahdollisuuden kirjoittaa äitienpäivän kunniaksi vanhemmuudesta ja asianajajuudesta. Oman vivahteensa tähän kirjoitukseen antoi tuo saamani diagnoosi, joka on hoidettu onnistuneesti siten, että olen saanut palata työelämään. Lyhyen hoitojaksoni aikana sain korvaamatonta tukea perheen ja sukulaisten lisäksi asianajajakollegoilta. Voisin kuvata kollegoiden tukea jopa äidilliseksi tueksi, joka on ollut poikkeuksellisen myötäelävää ja kannustavaa. Kiitos.

 

Niin asianajajana kuin vanhempanakin on hyvä olla itselleen armollinen elämän yllättäessä. Jokainen tarvitsee joskus apua, niin vanhempi kuin asianajajakin. Puhutaan riittävän hyvästä vanhemmuudesta siihen liittyvine huolineen ja iloineen. Samalla tavalla voisi puhua myös riittävän hyvästä asianajajuudesta. Äitiyttä, isyyttä ja asianajajuutta voi hoitaa monella eri tavalla, silti riittävän hyvin. Onkin hienoa nähdä, että erilaisia perhetilanteita ja perheiden valintoja kunnioitetaan myös monissa työyhteisöissä. Kunkin tilanteen mukaan. Kahteen voi kuitenkin aina luottaa: omaan asianajajaan ja äitiin.

 

Äitienpäivänä minussa herättää kunnioitusta suomalaisten naisten ja äitien sinnikkyys, rohkeus ja itsenäisyys sekä käsittämätön voima tukea tiukan paikan tullen. Uskallus elää omannäköistä elämää. Suomalaiset äidit ovat kasvattaneet hienoja, itsenäisiä ja rohkeita ihmisiä.

 

Erityisesti tämä korostuu upealla tavalla kollegoissa. Toivotan heille ja kaikille äideille hyvää äitienpäivää. 

 

Äidit, kiitos elämästä.