Oikeusavun hakeminen vasta kun kanteen hylkääminen oli ilmeistä katsottiin oikeuden väärinkäytöksi – avustajalle ei palkkiota
21.1.2025 | OikeusuutisetHelHO:2024:18 Oikeusapu – avustajan palkkio
Asianajaja A oli riita-asiassa käräjäoikeuden pääkäsittelyn päättyessä 24.10.2023 esittänyt B:n puolesta laskun toimenpiteistään 24.8.2022 alkaen. Oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu asiassa vastaajana olleelta C:ltä. Asianajaja A oli B:n puolesta hakenut oikeusapua päivää ennen käräjäoikeuden kansliatuomion antamista. Käräjäoikeus oli 27.10.2023 antamallaan tuomiolla hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Oikeusaputoimisto oli 20.11.2023 myöntänyt B:lle oikeusapua ilman omavastuuosuutta 19.2.2022 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n.
B valitti käräjäoikeuden tuomiosta. Asianajaja A pyysi palkkionsa maksamista valtion varoista oikeusapulain nojalla toimenpiteistä 24.8.2022 alkaen eli myös käräjäoikeusvaiheen kulujen osalta.
Hovioikeus katsoi, että vaikka asiassa sinällään oli käsillä oikeusapulain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetut olosuhteet, oikeusapujärjestelmää ei ollut tarkoitettu käytettäväksi avustajan palkkion maksattamiseksi valtion varoista vain siinä tapauksessa, että kuluja ei saada korvatuksi vastapuolelta suurempaa tuntiveloitusta käyttäen. Hovioikeus katsoi, että oikeusavun hakeminen ja palkkion vaatiminen oikeusapulain nojalla valtion varoista kuvatuissa olosuhteissa oli käräjäoikeusvaiheen osalta oikeuden väärinkäyttöä ja siten kiellettyä. Asiassa ei ollut perusteita maksaa palkkiota asianajaja A:lle käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä.
… A oli lisätietona ilmoittanut, ettei hakemukselle tarvinnut tehdä mitään ilman eri ilmoitusta avustajalta. Lausumassaan hovioikeudelle asianajaja A on ilmoittanut syyksi tähän, että hän ei ollut katsonut tarpeelliseksi hakea oikeusapua riita-asiaan, joka ehkä päättyisi sovintoon tai päämiehen voittoon. Hän oli pitänyt kanteen menestymisen mahdollisuuksia hyvinä, kunnes istunnon jälkeen hän oli ennustanut käräjätuomarin toiminnasta, että kanne tullaan hylkäämään. Hän oli tuolloin arvioinut oikeusavun tarpeen syntyneen ja laittanut oikeusapua koskevan hakemuksen vireille. Hän ei ollut vaatinut päämieheltään laskun mukaista suoritusta.
B:n ja hänen avustajansa ensisijaisena tarkoituksena oli siten ollut vaatia oikeudenkäyntikulujen korvaamista vastapuolelta 280 euron tuntiveloituksella oikeusapulain mukaisen 110 euron tuntiveloituksen sijasta. Siltä varalta, että kanne hylätään ja kuluja ei saadakaan vastapuolelta korkeammalla tuntiveloituksella, avustaja oli laittanut vireille oikeusapuhakemuksen, jotta palkkio käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä maksettaisiin muutoksenhaun yhteydessä oikeusapulain nojalla.
Korkein oikeus on katsonut, että oikeuden väärinkäytöllä tarkoitetaan yleensä sellaista menettelyä, joissa muodollisesti laillisia oikeustoimia käytetään hylättävässä tarkoituksessa, kuten toisen oikeuksien vahingoittamiseksi (KKO 2011:68, kohta 10). Hovioikeus katsoo arvioituaan saadusta selvityksestä ja asianajaja A:n lausumasta ilmeneviä seikkoja, että oikeusavun hakeminen ja palkkion vaatiminen oikeusapulain nojalla valtion varoista kuvatuissa olosuhteissa on käräjäoikeusvaiheen osalta oikeuden väärinkäyttöä ja siten kiellettyä.
Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen mahdollisuuden avustajan palkkion alentamiseen hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita maksaa palkkiota asianajaja A:lle käräjäoikeusvaiheen toimenpiteistä.
Hovioikeusvaiheen osalta asianajaja A:n palkkio maksetaan asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi katsottavalta neljältä tunnilta. Hovioikeus ottaa huomioon laskun määrässä arvonlisäverokannan muuttumisen 1.9.2024 lukien.