Lausunto luonnoksesta oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n muuttamisesta

Oikeusministeriölle

 

Dnro L2024-80

 

Lausuntopyyntönne: VN/34275/2024, 30.12.2024

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 6 §:n muuttamista koskevasta luonnosasetuksesta ja -muistiosta.

 

Oikeusapulain (257/2002) 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella, ja että valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa tuntipalkkion suuruudesta sekä niistä asia- ja avustajakohtaisesta syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

 

Valtioneuvosto on antanut lainkohdan nojalla asetuksen oikeusavun palkkioperusteista (290/2008). Asetusta on muutettu viimeksi 1.1.2014 lukien, josta lähtien asetuksen 6 §:ssä säädetty tuntipalkkio on ollut 110 euroa tunnilta. Lausuntopyynnössä on kysymys tämän oikeusapupalkkion korottamisesta.

 

Yhtenä Asianajajaliiton sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtioneuvoston asetusta oikeusavun palkkioperusteista (290/2008) siten, että palkkiota korotetaan 110 eurosta 120 euroon. Tuntipalkkion nostamisen johdosta valtion menojen arvioidaan nousevan laskennallisesti noin 5,9 miljoonaa euroa. 

 

Asianajajaliitto toteaa, että oikeusavun tarkoituksena on turvata jokaiselle tosiasiallinen ja yhdenvertainen mahdollisuus päästä oikeuksiinsa. Kysymys on tältä osin perustuslain 21 §:n mukaisista oikeusturvatakeista ja perusoikeuksien toteutumisesta. Oikeutta pätevään oikeusapuun pidetään eräänä keskeisenä oikeuksien ja lainkäytön tosiasiallisen saavutettavuuden sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena (ks. HE 82/2001 vp). 

 

Oikeusapupalkkion suuruudella on vaikutus siihen, onko edellä mainittuja päteviä oikeusavustajia ja laadukkaita oikeuspalveluita saatavilla koko valtakunnan laajuisesti. Suomessa oikeusapupalkkion taso on Pohjoismaiden alhaisin. 

Asianajajaliitto pitää esitettyä korotusta perusteiltaan tarpeellisena ja ehdottoman kannatettavana, mutta määrältään riittämättömänä. Oikeustila on lausuntopyynnössä viitattujen korkeimpien oikeuksien ratkaisujen (KKO:2024:71 ja KHO:2024:129) jälkeen korjattava, jotta palkkiokysymykset eivät kuormita resurssien kannalta tarpeettomasti tuomioistuimia oikeusapulain edellyttämän kohtuullisuus-kriteerin täyttämiseksi ja jotta oikeusavun asiakkaita kohdellaan heidän kustantamansa omavastuuosuus huomioiden yhdenvertaisesti. Asiassa on otettava huomioon myös kohtuullisuuden mahdollinen uudelleenarviointi korkeimman oikeuden puolustajan palkkiossa annetun valitusluvan (VL:2024-202) johdosta.

 

Ehdotettu muutos ei tuo selvyyttä tähän oikeustilaan eikä siten vapauta oikeuslaitoksen resursseja palkkiokysymysten osalta, sillä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun mukaan kohtuullinen tuntipalkkio on ainakin ko. asiassa vaadittu 130 euroa. Ehdotuksen mukaan asetuksella nostettaisiin tuntipalkkiota ainoastaan 120 euroon, joten Asianajajaliitto katsoo, että ennakkoratkaisussa mainittu ristiriita asetuksen sekä lain tarkoittaman kohtuullisen palkkion välillä olisi edelleen olemassa. Korkein oikeus vahvisti ennakkoratkaisussaan, että kyseinen 130 euroa on ollut vähintään kohtuullinen vuonna 2021, jolloin asia on tullut vireille. Asiaa tulee siten määrän osalta arvioida siten, että korotuksessa huomioidaan myös yli kymmenen vuoden aikana tapahtunut yleisten elinkustannusten kehitys, joka oikeusapupalkkiota edellisen kerran korotettaessa jäi pääosin huomioimatta (ks. ansiotason ja oikeusapupalkkion kehityksestä kaavio osoitteessa https://asianajajaliitto.fi/blogi/oikeusapupalkkiot-pahasti-jaljessa/). Myös inflaation vaikutus rahan arvoon tulee vastaavasti huomioida, jotta korotuksella saavutettaisiin tavoitellut päämäärät.

 

Asianajajaliitto korostaa, että palkkioperusteeseen nyt tehtävä korotus on osa koko oikeusjärjestelmän toimivuuden varmistamista, jotta jokaisella olisi tosiasiallinen mahdollisuus päästä lain ja oikeusjärjestyksen mukaisiin oikeuksiinsa. Oikeusapupalkkion kohtuullisuus on oikeusavulla kustannettavien yksityisten oikeudellisten palveluiden laadun ja saatavuuden tae.

Oikeusapua annetaan valtion varoin korvauksetta tai omavastuuosuudella henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa eikä taloudellisen asemansa vuoksi kykene suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapupalkkiota sovelletaan myös vakavammissa rikosasioissa puolustajan taikka asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräyksellä annettuihin oikeusavustajan tehtäviin, joissa syytetyn taikka asianomistajan taloudellisella tilanteella ei ole merkitystä määräystä annettassa. Erityisesti rikoksesta epäiltynä olevan oikeusturvan toteuttamiseksi tarvitaan erityistä osaamista.

 

Yksityisillä oikeusavustajilla on merkittävä vastuu Suomessa julkisin varoin hoidettavien rikosasioiden käsittelystä: Oikeusapuun saapuneista rikosoikeusapuasioista julkiset oikeusavustajat hoitivat 35 prosenttia vuonna 2011 ja vain 18 prosenttia vuonna 2021 (Oikeudenhoidon selonteko, valtioneuvoston julkaisuja 2022:67, s. 49), mikä tarkoittaa, että yli 80 prosenttia julkisin varoin hoidetuista rikosasioista hoitavat yksityiset oikeusavustajat oikeusapupalkkion perusteella. Oikeusapupalkkio ja erityisesti tuntipalkkion riittävyys määrittää näin ollen, kuinka moni osaava oikeusavustaja ottaa näitä tehtäviä vastaan, sekä tällaisen oikeudellisen avun saannin maantieteellisen kattavuuden koko valtakunnan laajuudessa.

 

Asianajajaliitto katsoo että, toisin kuin luonnosmuistiossa todetaan (s. 2), oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet vaarantuvat, mikäli asetus annetaan ehdotetun kaltaisena.

 

Kokeneita oikeusavustajia on vaikea saada nykyisinkin puolustajan määräyksellä hoidettaviin tehtäviin, ja harvaan asutuilla alueilla tilanne on omiaan heikkenemään entisestään, mikäli palkkiotasoa ei korjata asianmukaiselle tasolle.

 

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun 2 §:ssä edellytetään, että puolustajaksi tai asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaksi on määrättävä julkinen oikeusavustaja tai asianajaja, ja jos sopivaa julkista oikeusavustajaa tai asianajajaa ei ole tiedossa tai siihen on muu erityinen syy, puolustajaksi tai oikeudenkäyntiavustajaksi voidaan määrätä luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Asianajajan kelpoisuuseroa suhteessa luvan saaneisiin oikeusavustajiin on pidetty lainsäätäjän näkökulmasta merkittävänä (HE 318/2010, s. 59). Tästä huolimatta yhä useammissa tapauksissa puolustajaksi määrätään luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, koska julkiset oikeusavustajat eivät juurikaan hoida näihin määräyksiin perustuvia rikosasioita, eikä kokenutta asianajajaa ole oikeusapupalkkiotason alhaisuudesta johtuen saatavilla. 

 

Oikeusapupalkkion jääminen yleisestä kustannuskehityksestä huomattavasti jälkeen on aikaansaanut eräänlaisen ohjaavan vaikutuksen erityisesti rikosasioissa, sillä palkkion alhaisuuden vuoksi vaikeitakin rikosasioita siirtyy entistä kokemattomammille avustajille. Tämä kehityssuunta on puolestaan omiaan vaarantamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet asianosaisen kannalta, ja oikeusapupalkkiolla katettavan oikeudellisen palvelun laadun. Kuluneen vuosikymmenen elinkustannuskehitys, ja etenkin viime vuosien poikkeuksellisen suuri inflaatio, on jyrkentänyt tätä kehityskulkua entisestään. Tällainen negatiivinen kehityssuunta tulee pysäyttää sen varmistamiseksi, että oikeusapupalkkiolla maksettavia palveluita tuottavat riittävän kokeneet, osaavat oikeusavustajat.

 

Erityisesti rikosasioita tarkastellessa on huomioitava perusoikeussopimusten ohella myös EU-sääntely. Oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille sekä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2016/1919 edellyttää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet, myös rahoituksen osalta, sen varmistamiseksi, että käytettävissä on tehokas ja riittävän laadukas oikeusapujärjestelmä. Asianajajaliitto katsoo, että tämä edellyttää valtionhallinnolla välittömiä toimia julkisin varoin katettavan yksityisen oikeusavun rahoituksen turvaamiseksi.

Asianajajaliitto korostaa erityisenä huolenaiheena rikosasioiden lisäksi alhaisen palkkiotason negatiivista vaikutusta hallinto-oikeudellisten asioiden käsittelyyn ja oikeusturvan takeisiin hallintoprosessissa. Asianajajakunnan vakaa käsitys on se, että oikeusavun liian alhainen palkkiotaso on jo johtanut tosiasiallisiin oikeudenmenetyksiin hallintoprosessissa käsiteltävissä asioissa. Erityisesti ulkomaalaisoikeutta koskevissa valitusasioissa ei aina ole löydettävissä päteviä, kokeneita oikeusavustajia tekemään valituksia, sillä palkkion alhainen taso sekä säännönmukaiset palkkioleikkaukset tekevät näistä toimeksiannoista avustajille kannattamattomia. Näissä tapauksissa valituksia ovat Asianajajaliiton saamien tietojen mukaan laatineet ja laativat erilaiset maallikot, joilla ei ole juridista koulutusta, osaamista suomalaisesta hallintoprosessista taikka aina edes kummankaan tuomioistuinkielen kielitaitoa. Näin ollen valituskirjelmiä ovat laatineet erilaiset tahot, jotka eivät ole kelpoisuusehdot täyttäviä, oikeudellisen koulutuksen saaneita päteviä avustajia, mikä on omiaan vaarantamaan merkittävästi asianosaisten oikeusturvaa. Tällaiset maallikkoavustajat ovat myös kaikenlaisen valvonnan ulkopuolella, sillä Asianajajaliiton yhteydessä toimivalla valvontalautakunnalla on toimivaltaa valvoa ainoastaan asianajajien, julkisten oikeusavustajien sekä luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa oikeusavustajina.

 

Asianajajaliitto katsoo, että oikeusapupalkkion alhainen taso aiheuttaa hallinto-oikeuksissa vastaavia laadullisia ongelmia kuin rikosasioiden hoidossa, sillä palkkion alhainen taso ei kannusta avustajaa ottamaan vastaan tietynlaisia toimeksiantoja. Hallintoasioissa tämä ilmenee käytännössä siten, että avustajat lähtökohtaisesti eivät ota hoitaakseen asiosita, josita on nähtävissä, että ne tulevat olemaan erittäin työläitä, sillä tällaista työtä ei hallinto-oikeuksissa pääsääntöisesti korvata. 

 

Yleisten tuomioistuinten puolella vastaavaa ilmenee erityisesti rikosasioissa, joissa asiakkaan oikeusturvan tarve olisi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa johdosta suuri, vaikka asian rikosoikeudellinen laatu ei välttämättä olisi erityisen vaativa. Tällaisissa tilanteissa myös yleisissä tuomioistuimissa avustaja pakotetaan tekemään pro bono -työtä, jota ei korvata. Siten kummassakin asiaryhmässä alhainen palkkiotaso sekä palkkiopyyntöihin kohdistetut leikkaukset aiheuttavat suurinta vahinkoa niille, joilla muutoin olisi suurin tarve asiantuntevaan apuun: vaikeat ulkomaalaisoikeudelliset toimeksiannot, mielenterveysongelmista kärsivien yksityishenkilöiden asiat sekä muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asiat.

 

Asianajajaliitto katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu asiassa KHO:2024:179 on ongelmallinen juuri tästä syystä, sillä avustajakunnan käsitys tilanteesta ei vastaa korkeimman hallinto-oikeuden käsitystä. Tilanteet, joissa yksityiset avustajat eivät vastaanota toimeksiantoa kannattamattomana, johtavat muun muassa julkisen oikeusavun ruuhkautumiseen. Myös oikeusaputoimistoihin on Asianajajaliiton käsityksen mukaan ollut vaikeaa saada rekrytoitua riittävän ammattitaitoisia ja kokeneita avustajia. Toisaalta odotusajat julkisen avustajan tapaamiselle ovat ainakin pääkaupunkiseudulla niin pitkiä, että tiukat valitusmääräajat päättyvät jo ennen kuin avustajaa pääsisi tapaamaan. 

Asianajajaliitto korostaa, että oikeusapupalkkio ei ole yksityisen oikeusavustajan palkka, vaan sananmukaisesti palkkio oikeusavun tuottamisesta. Oikeusapupalkkiolla katetaan oikeusavustajan palkan lisäksi hänen työssään välttämättömät toimistotilat vuokra- ym. kustannuksineen, toimiston tietojärjestelmät ja muu infrastruktuuri, kirjanpito, tilintarkastus, vakuutukset, täydennyskoulutus, työssä tarvittavat välineet ja kirjallisuus sekä muut vastaavat menoerät aina postituskuluista lähtien. Jos oikeudenkäyntiavustajalla on muuta henkilökuntaa, kuten usein välttämätön asianajoassistentti, henkilökunnan palkat sivukuluineen kuuluvat myös tällä palkkiolla katettaviin toimiston yleiskuluihin. Muun henkilöstön sivukulut, samoin kuin avustajan omat eläketurvakulut ja muut pakolliset kulut ovat erittäin huomattava kuluerä yhteisölle tai elinkeinonharjoittajalle määrättävien verojen lisäksi.

 

Oikeudenkäyntiavustajan työ on vaikeaa ja vaativaa asiantuntijatyötä, jossa asiantuntijuus kehittyy ainoastaan saadun työkokemuksen ja työssä kehittymisen kautta. Aloittelevan juristin työtehokkuus ei vastaa kokeneemman avustajan työtehoa, jolloin nuoren oikeusavustajan palkkaaminen asianajoalalla on työnantajalle menoerä. Tämä tilanne on Asianajajaliiton käsityksen mukaan jo johtanut siihen, että nuorille, aloitteleville oikeusavustajille ei kyetä maksamaan riittävän kilpailukykyistä palkkaa, joka houkuttelisi alalle uusia avustajia. Asianajajakunnasta noin 20 prosenttia on yli 60-vuotiaita, joten on kuitenkin täysin selvää, että laadukkaiden oikeuspalveluiden takaaminen jokaiselle myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä edellyttää, että eläköityvien oikeusavustajien tilalle tulee uusia, aloittelevia juristeja. Muutoin avustajakunnan koko pienenee joka vuosi, mikä vastaavasti suoraan heikentää laadukkaiden oikeuspalveluiden saatavuutta. 

 

Yksityiset oikeusavustajat on myös taloudellisesti saatettu alhaisella palkkiotasolla niin pienen marginaalin varaan, että oikeusavustajien työtunti- sekä juttumäärät ovat pääsääntöisesti erittäin suuria. Tämä valtakunnallisessa suhteessa pienen avustajapoolin jatkuva ylikuormittanen on myös omiaan aiheuttamaan riskejä niin palvelun saatavuuden, kuin palvelun laadun suhteen. 

 

Oikeusministeriö on kuluneen 10 vuoden aikana säästänyt yksityisten oikeusavustajien palkkiotason jäädyttämisellä kymmeniä ellei satoja miljoonia euroja. Valtiontalouden heikko tila ei siten Asianajajaliiton näkemyksen mukaan oikeuta jatkamaan edellä kuvatun epäsuhdan ylläpitämistä, jollaista luonnosmuistiossa ehdotetaan.

Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain (477/2016) 10 §:n mukaan oikeusaputoimisto voi antaa oikeudellista apua muullekin kuin oikeusapulaissa tarkoitettuun oikeusapuun oikeutetulle henkilölle, jos siihen on palvelun hakijan kannalta tai oikeusaputoiminnan asianmukaisen järjestämisen kannalta perusteltua syytä. Tällöin palveluista peritään korvaus, joka vastaa paikkakunnalla perittävää keskimääräistä asianajopalkkiota. Oikeusaputoimistot veloittivat jo vuonna 2013 niin sanottuna täyden korvauksen oikeusapupalveluistaan keskimäärin 165,00 euroa tunnilta. Tällä hetkellä nämä oikeusaputoimistoissa hoidettavat oikeudenkäyntiasiat, joissa asiakas ei ole oikeutettu oikeusapuun, ovat Asianajajaliiton käsityksen mukaan tuntiveloitukseltaan hyvin lähellä yksityisten oikeusavustajien tuntiveloitusta muissa kuin oikeusavun turvin hoidettavissa asioissa palkkioiden ollessa yli 220 euroa tunti. Tämä on myös oikeusaputoimistoissa noudatatettu ohjeistus, jolla pyrittäneen välttämään epäreilua kilpailuasetelmaa.

 

Toisaalta tämä laskutustapa ei poista mainittua epäreilun kilpailun asetelmaa, sillä yksityisten oikeudellisten palveluiden kanssa kilpailevaa toimintaa voidaan tuottaa oikeusaputoimistoissa kalliimmilla kustannuksilla eli tappiolla, kun taas yksityisen avustajan täytyy kyetä tekemään edes jonkinlaista voittoa kyetäkseen jatkamaan toimintaansa. Yhden oikeusaputunnin tuottamisen hinnaksi on eräiden laskelmien mukaan arvioitu noin 200–210 euroa jo vuonna 2013 (julkaisu Oikeusaputoiminnan kustannusrakenne ja hinnoittelu 2017, saatavissa osoitteessa https://asianajajaliitto.fi/app/uploads/2019/01/Oikeusaputoiminnan_kustannusrakenne_ja_hinnoittelu_2017.pdf, sekä siinä viitattu Täyden korvauksen oikeusapupalveluiden kustannuslaskennan kehittäminen. Mietintöjä ja lausuntoja 39/2014, OM). Yleiskustannustason nousu sekä voimakas inflaatio eivät ole ainakaan vähentäneet näitä kustannuksia, joten luonnosmuistiossa ehdotettua korotusta on pidettävä täysin riittämättömänä myös yksityisten avustajien toimintaedellytysten kannalta.

Oikeusapupalkkion tasoa arvioitaessa tulisi huomioida myös muut annetut korkeimpien oikeuksien ratkaisut, joissa asiaa on käsitelty. Esimerkiksi ratkaisussa KKO:2018:69 kohtuullinen palkkio lapsen edunvalvojan sijaisena toimimisesta oli jo vuonna 2018 220 euroa tunnilta, ja ainakin hovioikeustasolla on viime vuosina hyväksytty 240 euroa. Ratkaisussa KKO:2024:37 luovutusmääräystä koskevassa asiassa kohtuulliseksi katsottiin 150 euroa tunnilta. Viimeksi käsitellyssä asiassa KKO:2024:71 esitetty 130 euron palkkiovaatimus on vuodelta 2021, ja tämän jälkeen esimerkiksi inflaatio on merkittävällä tavalla vaikuttanut yleiseen kustannustasoon. Ratkaisun KKO:2024:71 mukaisena kohtuullisena minimikorvauksena, jossa on huomioitu elinkustannusindeksi, voisi pitää 152 euroa (pisteluvut 2024/11: 2334 ja 2021/1: 1987).

 

Vertailun vuoksi on todettava, että valtion varoista maksettavan oikeudellisen asiantuntijatyön arvostus tuntuu vaihtelevan muutoinkin varsin merkittävästi, vailla varsinaisia perusteluita. Mikäli esimerkiksi asianomistaja hakee oikeudenkäyntikulujensa korvaamista Valtiokonttorilta, hyväksytään kohtuulliseksi tuntipalkkioksi 165 euroa. Valtion kuolinpesien hoidosta puolestaan maksetaan 180 euroa tunnilta, ja valtion konkurssiasioissa maksamat tuntipalkkiot puolestaan lähestyvät yleistä kustannustasoa ollen noin 220 euroa.

Asianajajaliiton näkemyksen mukaan oikeusapupalkkion taso on merkittävä ongelma oikeusturvan riittävän laadun ja saatavuuden turvaamisen kannalta. Palkkiota tulee esitetyllä tavalla korottaa, sillä korotus on käsillä olevan oikeustilan kannalta välttämätön sekä lausunnossa esitetyllä tavalla kiireellinen.

 

Määrältään korotuksen tulisi kuitenkin vastata yleistä kustannustason nousua, koska tuntipalkkion määrää ei ole vuoden 2014 jälkeen tarkistettu rahan arvon laskua ja yleisen kustannustason nousua vastaavalla tavalla. Korotuksessa tulisi huomioida myös se, minkälaisin kustannuksin julkisessa oikeusavussa voidaan tuottaa vastaavia palveluita. Vielä tärkempää on varmistaa, että laadukkaat julkisella oikeusavulla kustannettavat oikeudelliset palvelut ovat saatavilla koko maassa.

 

Luonnosmuistossa on todettu, että ehdotettua suurempi palkkiotason nosto ei ole mahdollinen ilman vastaavien säästöjen kohdentamista muualle valtion talousarvioon. Asianajajaliitto katsoo, että vastaava kustannussäästö on nimenomaisesti kohdennettava muualle, sillä oikeusturvan takeet sekä jokaisen yhdenvertainen pääsy oikeuksiinsa eivät voi enää olla kustannussäästöjen kohteena. Palkkiota on korotettu viimeksi vuonna 2014, yli 10 vuotta sitten.

 

Asianajajaliitto uudistaa 12.4.2023 aloitteessaan esittämän ja toteaa, että 175 euron tuntipalkkiota on pidettävä kohtuullisena korvauksena oikeusapuasioiden hoitamisesta. Korotusta on pidettävä Asianajajaliiton aloitteessa esitetyt oikeusturvaan sekä palveluiden maantieteelliseen saatavuuteen ja palveluiden laatuun liittyvät seikat huomioon ottaen perusteltuna. Toisin kuin luonnosmuistiossa on esitetty, Asianajajaliiton ja asiajajajakunnan vakaa käsitys on, että alhainen palkkiotaso on jo tosiasiallisesti johtanut tilanteisiin, joissa joissa kelpoisuusvaatimukset täyttäviä juristeja ei ole ollut saatavilla avustajan taikka puolustajan tehtäviin.

 

Jos palkkio korotettaisiin 175 euroon tunnilta, sen kustannusvaikutus olisi noin 40 miljoonaa euroa. Suhteutettuna tämä muihin valtion menoeriin, kustannusvaikutus on kohtuullinen erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden varmistamiseksi. Kustannusta voi verrata esimerkiksi yhden vankilan rakentamiskustannuksiin (Vaalan vankila 44 miljoonaa euroa, Oulun Ruskonselän vankila 61 miljoonaa euroa), jotka eivät sisällä edes vankilan toimintamenoja saatika rakennuksen ylläpitokustannuksia. 

 

Koska palkkioon ei ole esitetty korotusmekanismia, esitetty kertakorotus 175 euroon korjaisi tilanteen siten, että palkkiota ei tarvitsisi arvioida uudelleen kuluvalla hallituskaudella. Vaihtoehtoisesti palkkion korotuksen lisäksi se tulisi sitoa elinkustannusindeksiin tai määrittää muu tarkistusmekanismi, kuten neuvottelukunta, palkkiotason vuosittaiseksi arvioimiseksi. Näin on esimerkiksi Norjassa.

 

Oikeusapujärjestelmä vaatii myös tulorajojen tarkistamista, ja Asianajajaliitto katsoo, että palkkion korotuksen jälkeen oikeusministeriön tulisi kiinnittää huomiota myös tähän jokaisen pääsyn oikeuksiin toteutumiseksi. 

 

 

Helsingissä 9. päivänä tammikuuta 2025

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Niko Jakobsson

Pääsihteeri