KKO äänesti pelastustoimen laiminlyönnistä – laiminlyönti ei perustanut vastuuta vammantuottamuksesta
7.1.2025 | OikeusuutisetKKO:2025:1 Pelastustoimen laiminlyönti – Rikosten yhtyminen – Lainkonkurrenssi – Itsekriminointisuoja – Vammantuottamus – Törkeä vammantuottamus – Laiminlyöntirikos – Vahingonkorvaus – Korvattava vahinko – Kärsimys
A oli ollut B:n asunnolla, jolloin B oli menettänyt äkillisesti tajuntansa käytettyään huumausaineita ja jäänyt makaamaan asuntonsa lattialle. A oli poistunut B:n asunnolta, mutta palannut sinne noin kahden tunnin päästä ja havainnut B:n makaavan edelleen tiedottomana lattialla. A oli tässä yhteydessä siirtänyt B:n rintakehälleen laittamat huumausainetta sisältäneet laastarit tämän kaulalle. A oli B:n omaisuutta anastettuaan poistunut asunnosta B:n jäädessä edelleen makaamaan tajuttomana osittain jalkansa päälle. B:n sääreen oli aiheutunut lihaskuolio. Alaraaja oli jouduttu amputoimaan säären tasolta.
Korkein oikeus katsoi, että B:n avun tarve oli liittynyt äkillisestä tajunnanmenetyksestä ja pitkään jatkuneesta tiedottomuudesta johtuneeseen vakavaan terveyden vaaraan. A:n B:hen kohdistama tajunnanmenetykseen liittymätön pahoinpitelynä syyksi luettu huumausainelaastareiden siirtäminen B:n kaulalle ei muodostanut estettä tuomita pelastustoimen laiminlyönnistä. A:lta edellytetyt toimenpiteet eivät myöskään olisi edellyttäneet sellaista menettelyä, että hän olisi joutunut ilmiantamaan itsensä B:hen kohdistamastaan pahoinpitelystä. A:n syyksi luettiin pelastustoimen laiminlyönti. (Ään.)
Pelastustoimen laiminlyöntinä arvioitava yleinen velvollisuus antaa tai hankkia apua ei muodostanut sellaista vastuuasemaa, josta syntyisi myös velvollisuus estää ruumiinvamman syntyminen. Syyte törkeästä vammantuottamuksesta hylättiin.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A ei ollut pelastustoimen laiminlyöntinä syyksi luetulla menettelyllään loukannut B:n ihmisarvoa vakavasti. Kärsimyskorvausta koskeva vaatimus hylättiin. (Ään.)