Huomioon otettavien aikaisempien rangaistusten ja uuden rangaistuksen yhteismäärä ei voi ylittää rikoslain 7 luvun 2 §:ssä säädettyä enimmäismäärää
13.1.2025 | OikeusuutisetKKO:2025:5 Rangaistuksen määrääminen – Yhteinen rangaistus – Aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottaminen – Vieraassa valtiossa annetun tuomion huomioon ottaminen
Vastaaja oli aikaisemmin tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomioilla, jotka oli rikoslain 7 luvun 6 ja 9 §:n nojalla otettava huomioon uutta rangaistusta määrättäessä. Aikaisempien rangaistusten yhteenlaskettu pituus ylitti sen määrän, joka vankeutta olisi rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan enintään saatu tuomita, jos kaikki vastaajan syyksi aikaisemmissa tuomioissa ja uudessa tuomiossa luetut rikokset olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä ja niistä olisi määrätty yhteinen rangaistus. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoi aikaisemmat rangaistukset riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäviksi tulleista rikoksista.
20. Rikoslain 7 luvun 6 §:n muuttamisen (751/1997) yhteydessä ei ole muutettu rikoslain 7 luvun 2 §:ää. Jos 2 §:ää tulkitaan sen sanamuodon mukaan, sillä olisi lainmuutoksen jälkeen merkitystä vain, kun yhteinen vankeusrangaistus luvun 1 §:n mukaisesti määrätään samalla kertaa tuomittavista rikoksista. Lain esitöissä ei ole käsitelty luvun 2 §:n merkitystä jälkikäteisestä yhteisen rangaistuksen määräämisestä luopumisen jälkeen tuolloin voimaan tulleen mainitun luvun 6 §:n soveltamisessa.
21. Esitöissä on kuitenkin edeltä ilmenevin tavoin korostettu sitä, että rikoksentekijän kokonaisrangaistuksen tulisi lainmuutoksen jälkeenkin olla sama siitä riippumatta, onko eri aikoina tehdyt rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi voitu kaikki käsitellä yhdessä, ja että tuomioistuimen tulisi arvioida käytettävissään olevien tietojen perusteella se, ettei rikoksentekijän kokonaisrangaistus rikosten ilmitulojärjestyksestä johtuen ankaroituisi. Tätä on perusteltu myös yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamisella. Korkein oikeus on rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamista koskevissa ratkaisuissa johdonmukaisesti toteuttanut tätä esitöissä ilmaistua tavoitetta.
22. Mainittu tavoite voisi eräissä tapauksissa jäädä olennaisilta osin toteutumatta, jos rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamistilanteissa ei otettaisi huomioon, mitä saman luvun 2 §:ssä säädetään vankeusrangaistuksen enimmäisajasta. Tällöin vastaajan tekemien rikosten käsittelyn hajaantuminen eri oikeudenkäynteihin voisi johtaa siihen, että vastaajan kannalta sattumanvaraisista syistä hänelle voitaisiin tuomita vankeutta yhteismäärä, joka ylittää sen, mitä hänelle enintään olisi voitu 2 §:n mukaan tuomita, jos rikokset olisi käsitelty yhdellä kertaa. Tällaista tulkintaa ei voida pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon lain tarkoitus sekä rikosasian vastaajien oikeusturvaan ja yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät näkökohdat.
23. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 6 §:ää sovellettaessa on pidettävä silmällä sitä, että sen nojalla huomioon otettavien aikaisempien vankeusrangaistusten ja myöhemmin käsiteltäviksi tulevista rikoksista määrättävän uuden vankeusrangaistuksen yhteenlaskettu pituus ei ylitä sitä rangaistusta, joka vastaajalle olisi voitu rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan enintään tuomita, jos kaikki rikokset olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä ja niistä olisi tuomittu yhteinen rangaistus.