Jehovan todistajien etäkokouksen tallenteen julkaiseminen oli yksityiselämää loukkaavaa tiedonlevittämistä

Hel­HO:2024:17 Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen – Sananvapaus – Yksityiselämän suoja – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artikla – Verkkoviestin hävittäminen

Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaaja syyllistynyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen julkaisemalla Jehovan todistajien etäkokouksessa puhuneiden asianomistajien kasvokuvat ja äänitallenteet Jehovan todistajia kriittisesti käsitelleellä internetsivustollaan. Ratkaisussa arvioitiin erityisesti yksityiselämää koskevan tiedon määritelmää sekä rajoitusperustetta koskien yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua.

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin tunnusmerkistön kannalta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ei ole tarpeen aiheutua loukatulle konkreettisia seuraamuksia vaan riittää, että teko on omiaan aiheuttamaan niitä. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja huomioon ottaen henkilöillä itsellään on katsottava olevan lähtökohtaisesti yksinomainen oikeus paljastaa yksityiselämänsä ydinalueelle kuuluvia tietoja sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa kuin he itse päättävät. Tämän oikeuden riistäminen voi aiheuttaa heille vahinkoa tai kärsimystä esimerkiksi ennakkoluulojen muodossa. Hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n yksityiselämän ydinalueelle kuuluvan uskonnollisen vakaumuksen julkistaminen ilman heidän suostumustaan internetissä kaikkien nähtäville oli sellaisenaan omiaan aiheuttamaan heille ainakin kärsimystä. Tätä on tässä tapauksessa entisestään vahvistanut tietojen julkistaminen kontekstissa, joka oli ollut heidän identiteettiinsä kuuluvaa uskonnollista järjestöä kohtaan erityisen kriittinen. Heidät oli myös esitetty negatiivisessa valossa järjestön opettaman opin edustajina.
Hovioikeus katsoo näillä lisäyksillä käräjäoikeuden tavoin, että X:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle ja B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.
– –  –
Kun otetaan vielä huomioon, että A ja B olivat yksityishenkilöitä, julkistetut tiedot olivat liittyneet heidän yksityiselämänsä ydinalueelle ja julkistaminen oli tapahtunut internetissä määrättömälle vastaanottajakunnalle, on X:n menettelyn katsottava selvästi ylittäneen sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 
– – –

Vaatimus verkkoviestin hävittämisestä

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
X oli muokannut syytteessä kuvattua verkkoviestiä noin kaksi viikkoa julkaisun jälkeen sumentamalla A:n ja B:n kasvokuvat sekä muokkaamalla äänitallenteita. Kyse ei enää ollut samasta lainvastaiseksi todetusta julkaisusta kuin mistä syytteessä on ollut kyse. Hovioikeus katsoo, etteivät A ja B ole enää tunnistettavissa kyseisestä julkaisusta eikä esitetyn selvityksen valossa ole perusteita todeta julkaisun olevan nykyisessä muodossaan lainvastainen. Vaatimus hylätään.

Hel­HO:2024:17