Urakkasopimuksen sopimussakkoehto tuli sovellettavaksi eikä sopimusrikkomus johtanut vahingonkorvaukseen
3.10.2024 | OikeusuutisetKKO:2024:56 Sopimus – Sopimuksen tulkinta – Sopimussakko – Urakkasopimus – Rakennusurakka – Oikeudenkäyntikulut
Rakennusurakan pääurakoitsija B Oy oli luovuttanut urakka-alueita aliurakoitsija A Oy:lle osapuolten välisen sopimuksen vastaisesti viivästyneinä. A Oy vaati, että B Oy velvoitetaan suorittamaan sille viivästymisen perusteella vahingonkorvausta.
Urakkasopimuksen ehtojen mukaan pääurakoitsijalla oli oikeus tarkentaa urakan alustavia aloitusajankohtia. Urakkasopimukseen sisältyi sopimussakkoehto töiden täsmennetyn aloituksen viivästymisestä sekä ehto, jonka perusteella aliurakoitsijalle ei korvata täsmennetyn aloituksen viivästymistä millään muulla tavoin. Ehtoihin sisältyi lisäksi määräys, jonka mukaan pääurakoitsijan tuli etukäteen heti tiedon saatuaan ilmoittaa aliurakoitsijalle mahdollisesta alustavan aloitusajankohdan viivästymisestä.
B Oy ei ollut etukäteen ilmoittanut aliurakoitsijalle viivästymisistä eikä täsmentänyt aloitusajankohtia, vaan urakka-alueiden luovutukset olivat olleet viivästyneitä alkuperäiseen luovutusajankohtaan nähden. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, että viivästymisen seuraamukset määräytyivät urakkasopimuksen sopimussakkoa ja vastuunrajoitusta koskevien ehtojen perusteella eikä A Oy:llä ollut oikeutta sopimussakon asemesta vaatimaansa vahingonkorvaukseen.
B Oy:n vaatimus oikeudenkäynnin aikana konkurssiin asetettua ja oikeudenkäyntiä jatkanutta A Oy:tä edustaneen C:n velvoittamisesta korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hylättiin.
44. Korkein oikeus toteaa, että A Oy:n kanne on tullut vireille noin kolme ja puoli vuotta ennen yhtiön konkurssin alkamista. Kanne on koskenut yhtiön urakkaan perustuvia saatavia B Oy:ltä, joka on vireille panemallaan vastakanteella puolestaan kohdistanut omia urakkaan perustuvia vaatimuksiaan A:han, joka on pääosin kiistänyt ne. A Oy:n konkurssipesän ilmoitettua, että se ei jatka oikeudenkäyntiä, A Oy edustajanaan C on ilmoittanut jatkavansa sitä.
45. A Oy on käyttänyt sillä ollutta oikeutta jatkaa urakan osapuolten välistä oikeudenkäyntiä, kun konkurssipesä on harkintansa perusteella siitä kieltäytynyt. Kun osakeyhtiö on konkurssivelallisena, oikeudenkäynnin voittanut vastapuoli joutuu useimmiten tilanteeseen, jossa se voi saada korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan vain siinä poikkeuksellisessa tapauksessa, että osakeyhtiö konkurssin päättymisen jälkeen saa uusia varoja. Velallisella puolestaan on asian voittaessaan oikeus saada vastapuolelta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan.
46. Korkein oikeus katsoo, ettei edellisessä kohdassa mainitusta, laissa omaksutusta sääntelystä seuraavasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevasta epäsymmetrisyydestä sellaisenaan voida johtaa velallisyhtiön omistajan tai edustajan henkilökohtaista vastuuta vastapuolen oikeudenkäyntikuluista. Kuluvastuuta koskevassa arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota oikeudenkäynnissä esitettyihin vaatimuksiin, niiden perusteisiin ja oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin kokonaisuudessaan. – – –
48. A Oy:n ja B Oy:n välisen oikeudenkäynnin vireilletulon ajankohtaan sekä kanteen ja vastakanteen perusteisiin nähden ei ole syytä arvioon, että oikeudenkäynnin jatkamisen taustalla olisi osakeyhtiömuodon väärinkäyttöön viittaavia perusteita. Tätä johtopäätöstä tukee myös pääasian lopputulos, jonka perusteella ei voida päätellä, että konkurssivelallisen päätös jatkaa oikeudenkäyntiä ja sen suorittamat prosessitoimet olisivat olleet ristiriidassa yhtiön ennen konkurssia vireille tulleen kanteen ajamiseen ja vastakanteen torjumiseen liittyneiden tavoitteiden kanssa. Korkein oikeus katsoo siten jääneen näyttämättä, että C olisi menettelyllään käyttänyt yhtiömuotoa väärin ja että hänet siten voitaisiin vastuun samastamisen perusteella velvoittaa korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.