KKO: Tuomitsemishetken laki ei johtanut lievempään rangaistukseen kuin tekohetken laki

KKO:2024:62 Seksuaalirikos – Lapsenraiskaus – Törkeä lapsenraiskaus – Rikosoikeuden ajallinen ulottuvuus – Lievemmän lain periaate – Rangaistuksen mittaaminen

A oli tarjonnut asunnollaan 15-vuotiaalle B:lle alkoholia, josta tämä oli päihtynyt voimakkaasti. A oli pakottanut B:n ainakin kaksi kertaa sukupuoliyhteyteen ottamalla B:tä päästä kiinni ja istumalla B:n kasvojen päälle samalla, kun A oli työntänyt sukuelimensä B:n suuhun.

Korkein oikeus katsoi teon täyttävän tuomitsemishetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 12 §:n mukaisen lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Tämän säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan johtanut A:n kannalta lievempään lopputulokseen, minkä vuoksi asiassa oli sovellettava tekoaikana voimassa ollutta lakia. A tuomittiin törkeästä lapsenraiskauksesta tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 b §:n nojalla.

2. Hovioikeus on katsonut, että teko ei täyttänyt mitään tuomitsemishetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 13 §:n (723/2022) ankaroittamisperustetta, joten sitä olisi pidettävä saman luvun 12 §:n mukaisena perusmuotoisena lapsenraiskauksena. Tämän säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan hovioikeuden mukaan ole johtanut A:n kannalta lievempään lopputulokseen kuin tekoaikana voimassa ollut törkeää lapsenraiskausta koskenut rikoslain 20 luvun 7 b § (486/2019), minkä vuoksi asiassa on tullut soveltaa käräjäoikeudenkin soveltamaa tekoaikana voimassa ollutta lakia. Hovioikeus on alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 5 vuoteen vankeutta.
3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on se, johtaako tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain soveltaminen A:n kannalta lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen. Kysymys on myös rangaistuksen mittaamisesta. – – –
10. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa vedonnut mihinkään voimassa olevan rikoslain 20 luvun 13 §:n mukaiseen ankaroittamisperusteeseen tai niitä vastaaviin tosiseikkoihin, joten voimassa olevan lain mukainen törkeä tekomuoto ei ole tässä asiassa Korkeimman oikeuden tutkittavana. – – –
13. Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 b §:n tunnusmerkistö ja rangaistusasteikko poikkeavat voimassa olevasta rikoslain 20 luvun 12 §:n rangaistussäännöksestä. Voimassa olevan lapsenraiskauksen rangaistusasteikko 2–10 vuotta vankeutta on lievempi kuin tekohetkellä voimassa olleen törkeää lapsenraiskausta koskevan rikoksen rangaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta. Rangaistusasteikkojen vertailun perusteella ei kuitenkaan voida nyt arvioitavana olevan kaltaisessa tilanteessa suoraan päätellä, että voimassa olevan lain soveltaminen johtaisi lievempään lopputulokseen.
14. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa sitä, johtaako tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain soveltaminen A:n kannalta lievempään lopputulokseen, vertailu on perustettava siihen, mihin konkreettiseen lopputulokseen yhtäältä tekohetkellä voimassa olleen törkeää lapsenraiskausta koskevan rangaistussäännöksen ja toisaalta tuomitsemishetkellä voimassa olevan lapsenraiskausta koskevan rangaistussäännöksen soveltaminen johtaa.

KKO:2024:62