Nuuskan salakuljettajaa ei voitu tuomita veropetoksesta – kyse itsekriminointisuojasta
13.6.2024 | OikeusuutisetKKO:2024:39 Salakuljetus – Veropetos – Itsekriminointisuoja – Rikokseen osallisuus – Rikoskumppanuus
A oli matkustanut kahden kanssavastaajan kanssa henkilöautolla Ruotsiin, jossa jokainen heistä oli ostanut nuuskaa yli tupakkalaissa säädetyn sallitun tuontirajan. He olivat tuoneet nuuskan autolla Suomeen, jonka jälkeen tulliviranomainen oli pysäyttänyt auton. Tulli oli takavarikoinut tuontioikeuden ylittäneen määrän, ja Verohallinto oli jälkiverotuksessa määrännyt tupakkaveron.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että valmisteveroa koskeva ilmoitusvelvollisuus verottajalle oli tullut tekoaikana voimassa olleen valmisteverotuslain perusteella täyttää maahantuonnin yhteydessä.
Koska verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei voitu A:n itsekriminointisuojasta johtuen pitää rangaistavana. A:n menettelyä ei siten luettu hänen syykseen veropetoksena. (Vahvennettu jaosto, ään.) Vrt. KKO:2013:2 Ks. KKO:2014:67
Korkein oikeus katsoi, että A oli syyllistynyt salakuljetukseen yhdessä muiden vastaajien kanssa ja että hän oli salakuljetusta koskevan rikoksen osalta rikosoikeudellisessa vastuussa koko luvattomasti maahantuodusta nuuskamäärästä.
28. A:han ei ole kohdistunut nuuskan maahantuontiin liittyvää, salakuljetusta koskevaa rikostutkintaa hänen laiminlyödessään veroilmoitusvelvollisuuden. Valmisteverotusta koskevassa ilmoituksessa tulee muun ohella ilmoittaa verotettavat tuotteet tuoteryhmittäin. Tähän nähden on selvää, että A olisi veroilmoitusvelvollisuutensa täyttäessään tosiasiallisesti tullut samalla esittäneeksi salakuljetusta koskevaa valvontaa ja esitutkintaa suorittavalle Tullille selvityksen syyllistymisestään nuuskan salakuljetukseen. A ei olisi tällöin voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että annettavat tiedot olisivat voineet johtaa salakuljetusta koskevaan rikosprosessiin ja tulla käytettäviksi tällaisessa rikosprosessissa. Verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta.
29. Kuten edellä on todettu, oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on osa perustuslain 21 §:ssä taattua oikeusturvaa. Tässä tapauksessa käsillä ei ole ollut sellaisia edellä kohdassa 18 tarkoitettuja seikkoja tai olosuhteita, joiden johdosta itsekriminointisuojan voitaisiin perustellusti edellyttää kaventuvan tai väistyvän jonkin sitä tärkeämpänä pidettävän oikeuden turvaamiseksi. Korkein oikeus katsoo, että verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä rangaistukseen tuomitseminen loukkaisi A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. A:n menettelyä ei näin ollen voida lukea hänen syykseen veropetoksena.
32. Asiassa on selvitetty, että A on matkustanut yhdessä kahden kanssavastaajan kanssa samalla ajoneuvolla Tampereelta Ruotsiin Haaparannalle. Vastaajilla on jo ennen matkaa ollut tarkoitus hankkia nuuskaa yli sallitun määrän ja kaikkien tarkoituksena on ollut tuoda nuuskaa maahan myyntitarkoituksessa. Haaparannalle saapumisen jälkeen vastaajat ovat menneet yhdessä nuuskaa myyvään liikkeeseen mutta tehneet ostohankinnat liikkeessä kukin erikseen. Vastaajat ovat havainneet nuuskan kokonaismäärän viimeistään siinä vaiheessa, kun nuuskaa on lastattu ajoneuvoon. He ovat siten nuuskan maahan tuodessaan tienneet nuuskaa olevan huomattavasti yli sallitun määrän.
33. A on siten yhdessä muiden vastaajien kanssa yhteisen suunnitelman mukaisesti tuonut heidän käytössään olleella ajoneuvolla syytteessä tarkoitetut nuuskaerät maahan. A on myös osallistunut rikoksen toteuttamiseen siten, että hänen osuutensa on ollut olennainen ja kokonaisuuden kannalta merkityksellinen. Edellä kuvatuin tavoin tehtyä salakuljetusta koskevan rikoskumppanuuden arvioinnin kannalta merkitystä ei ole sillä, että kukin on käyttänyt nuuskan hankintaan omia varojaan ja että nuuskaa ei ole ollut enää maahantuonnin jälkeen tarkoitus pitää yhdessä hallussa. A on näin ollen syyllistynyt nuuskan salakuljetukseen yhdessä muiden vastaajien kanssa, ja hän on salakuljetusta koskevan rikoksen osalta rikosoikeudellisessa vastuussa koko nuuskamäärästä.