Oleskeluluvan myöntämisessä oli otettava huomioon EU-oikeus, koska hakijan puoliso ja lapset olivat Suomen ja EU:n kansalaisia

KHO:2024:52 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Karkottaminen – Perheenyhdistäminen – Alaikäinen lapsi, joka on unionin kansalainen – Riippuvuussuhde – Johdettu oleskeluoikeus – Yleinen järjestys ja turvallisuus

A oli hakenut pysyvää oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Perheenkokoaja oli A:n alaikäinen lapsi, joka oli Suomen kansalainen. Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle pysyvää eikä määräaikaista oleskelulupaa ja oli päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat ulkomaalaislain soveltamista koskevan oikeuskäytännön mukaisesti voineet päätyä A:n hakemuksen hylkäämiseen ja hänen karkottamiseensa.

Asiassa oli kuitenkin kysymys sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan myöntämättä jättämisestä ja karkottamisesta, jonka puoliso ja lapset olivat Suomen ja samalla Euroopan unionin kansalaisia. Tämän vuoksi arvioinnissa oli otettava huomioon unionin oikeudesta seuraavat vaatimukset, joista merkityksellinen oli niin sanottua johdettua oleskeluoikeutta koskeva oikeuskäytäntö.

Asian olosuhteissa A:n tilanne kuului unionin oikeuden soveltamisalaan ja hänellä oli lähtökohtaisesti SEUT 20 artiklan mukainen unionin kansalaisen oikeuksista johdettu oikeus oleskella Suomessa. Hänen aiheuttamaansa uhkaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sekä hänen unionin kansalaisten perheenjäsentensä tilannetta oli arvioitava kokonaisuutena unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraavien näkökohtien valossa. Tämän arvioinnin perusteet poikkesivat ainakin jossain määrin Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tekemästä ulkomaalaislain mukaisesti arvioinnista. Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO:2024:52