Suomen venäläistaustaiseen väestöön kuuluvilla ei ollut valitusoikeutta valtioneuvoston rajasulkupäätöksestä
14.3.2024 | OikeusuutisetKHO:2024:27 Valtio-oikeus – Valtioneuvoston yleisistunnon päätös – Rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen – Valitusoikeus – Henkilöryhmä – Vähemmistö – Liikkumisvapaus
Valtioneuvoston yleisistunto oli tehnyt rajavartiolain nojalla useita peräkkäisiä päätöksiä Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla olevien rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta.
Henkilöt, jotka valittivat päätöksistä yhteisillä valituskirjelmillä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, kertoivat olevansa Suomen kansalaisia tai oleskeluluvan haltijoita ja kuuluvansa Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön taikka olevansa tähän vähemmistöön kuuluvan henkilön perheenjäseniä. Muutoksenhakijat vetosivat muun ohella siihen, että sen erityisen henkilöryhmän jäsenille, johon he kaikki kuuluivat, Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkeminen merkitsi syvälle käyvää puuttumista paitsi perustuslaissa turvattuun liikkumisvapauteen myös moniin muihin perusoikeuksiin. Muutoksenhakijoiden mukaan päätökset olivat myös Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön jäseniä syrjiviä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiä ei ollut nimenomaisesti kohdistettu kehenkään muutoksenhakijoista eikä heidän valitusoikeudestaan sanottuihin päätöksiin ollut myöskään laissa erikseen säädetty. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain yleisen valitusoikeussäännöksen perusteella muutoksenhakijoilla oli siten oikeus valittaa kyseisistä päätöksistä vain, mikäli päätökset vaikuttivat muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.
Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen vaikutti muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti. Koska kaikkia Suomessa olevia rajanylityspaikkoja ei ollut suljettu, valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä ei kuitenkaan johtunut, että matkustaminen Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen ei olisi ollut lainkaan mahdollista.
Valitusoikeuden olemassaoloa arvioitaessa merkityksellistä oli myös se, että valtioneuvoston yleisistunnon päätösten rajoittavat tai haitalliset vaikutukset olivat kohdistuneet ja voimassa olevan päätöksen osalta edelleen kohdistuivat paitsi muutoksenhakijoihin, myös kaikkiin niihin muihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla oli intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja näillä päätöksillä väliaikaisesti suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Tämän vuoksi, ja kun asiakirjoistakaan ilmenevän selvityksen perusteella ei käynyt ilmi, että aikaisemmin voimassa olleet päätökset olisivat vaikuttaneet tai edelleen voimassa oleva päätös vaikuttaisi olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi, päätösten ei voitu katsoa vaikuttaneen eikä edelleenkään vaikuttavan muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.
Myöskään Suomen valtiota velvoittavista syrjintäkieltoa koskevista taikka muistakaan velvoitteista, jotka perustuivat muutoksenhakijoiden viittaamiin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei asian olosuhteissa seurannut, että muutoksenhakijoilla olisi ollut oikeus valittaa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.
Koska muutoksenhakijoilla ei näin ollen ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä, valitukset oli jätettävä tutkimatta.