Hulevesien ohjaaminen kadulta yksityisen maanomistajan kiinteistöllä sijaitsevaan puroon ja lampeen edellytti vesilain mukaista lupaa
25.3.2024 | OikeusuutisetKHO:2024:40 Vesilaki – Hallintopakko – Hulevesien johtaminen – Luvantarve – Edunmenetys – Yksityinen etu – Maankäyttö- ja rakennuslaki – Asemakaava-alue – Hulevesijärjestelmä
Asia koski kunnan hulevesijärjestelmän kautta muutoksenhakijan asemakaava-alueella sijaitsevalle kiinteistölle johdettavia hulevesiä ja niistä aiheutuvia haittoja. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti kysymys sen arvioimisesta, aiheutuiko vesien johtamisesta puron kautta muutoksenhakijan kiinteistöllä sijaitsevaan lampeen sellaista vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä yksityiselle edulle, että johtaminen olisi edellyttänyt vesilain mukaista lupaa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että hulevesien hallinta olisi tullut asemakaava-alueella lähtökohtaisesti järjestää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia menettelyjä noudattaen. Maankäyttö- ja rakennuslain hulevesiä koskevassa luvussa ei kuitenkaan ollut säädetty menettelystä, jonka yksittäinen kiinteistön omistaja olisi voinut tällaisessa tilanteessa saattaa vireille kunnan velvoittamiseksi hulevesijärjestelyistä aiheutuvan haitan poistamiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ottaen erityisesti huomioon muutoksenhakijan oikeusturvan tarpeen ja nyt kyseessä olevaan tilanteeseen soveltuvien säännösten puuttumisen maankäyttö- ja rakennuslaista, että kysymyksessä olevassa tapauksessa asiassa voitiin soveltaa vesilakia.
Hulevesien johtamisesta aiheutui samentumisen vuoksi haittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävään kokonaisuuteen kuuluvan puron ja lammen virkistyskäyttöarvolle. Kiintoaineen kertymisestä aiheutui lammen liettymistä ja tästä aiheutui edelleen lammen puhdistuskustannuksia. Kysymys oli sellaisesta vesiympäristön muutoksesta, josta aiheutui vesilain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua edunmenetystä. Näin ollen hulevesien johtaminen edellytti vesilain mukaista lupaa.