AOA: Vangin asianajajan tulee olla mahdollista jättää soittopyyntö päämiehelleen ja saada selville, missä vankilassa tämä kulloinkin on
19.2.2024 | OikeusuutisetAsianajaja (jäljempänä kantelija) pyysi tutkimaan Kylmäkosken vankilan menettelyä soittopyynnön toimittamisessa hänen päämiehelleen.
Kantelija kertoi soittaneensa 19.1.2023 Kylmäkosken vankilaan jättääkseen vankilassa olevalle asiakkaalleen soittopyynnön tuomioistuimessa vireillä olleen asian toimeksiantoon liittyen. Hän totesi puhelun alussa ilmoittaneensa, ettei ole varma, missä Etelä-Suomen vankilassa hänen asiakkaansa tuolla hetkellä oli. Kertomansa mukaan hän ei tiedustellut asiakkaansa vankipaikkaa, vaan ainoastaan pyysi puheluun vastannutta henkilöä välittämään soittopyynnön siinä tapauksessa, että kyseinen asiakas on Kylmäkosken vankilassa.
Kantelijan mukaan puhelun vastaanottanut virkamies kieltäytyi välittämästä soittopyyntöä sillä perusteella, että asiakas itse ottaa asianajajaansa yhteyttä, jos asiaa on.
– – –
Kylmäkosken vankilan yksikönpäällikön lausunnon mukaan ehdoton lähtökohta on, että henkilökunta välittää asianajajien soittopyynnön heidän päämiehilleen. Soittopyynnön välittäminen ei tarkoita sitä, että sillä ilmaistaisiin, onko kyseinen henkilö Kylmäkosken vankilassa, vaan lähtökohta on, että jos henkilö siellä sattuu olemaan, hän saa asianajajan soittopyynnön, jotta tietää ottaa yhteyttä asianajajaansa. – – – Yksikönpäällikkö ilmoitti heti kantelusta tiedon saatuaan muistuttaneensa kaikkia esimiehiä, jotka toimivat vankilan päivystyksessä, että asianajajien soittopyynnöt välitetään, kuten toimintatapa on.
Apulaisoikeusasiamies Sarja:
… näkemykseni on, että vangin asianajajan tai muun oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tulee olla mahdollista jättää soittopyyntö.
Yksikönpäällikön jo puuttua asiaan ja kantelun kohteena olevan rikosseuraamusesimiehen itsekin todettua, että kohtaaminen kantelijan kanssa oli epäonnistunut, minulla ei enää ole perusteita kantelijan yksittäisessä tapauksessa ryhtyä toimenpiteisiin asiassa. Nähdäkseni sillä, kuinka oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja voi tavoittaa vankilassa olevan päämiehensä, on kuitenkin yleisempääkin merkitystä, ja käsittelen tätä seuraavassa.
– – –
Edellä todetussa on kyse siitä, että asianajajien ja oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 tai 5 momenteissa tarkoitettujen oikeudenkäyntiasiamiehien ja -avustajien on saatava yhteydenottopyyntönsä välitetyksi vankilassa oleville päämiehilleen niin nopeasti kuin he itse katsovat asian laadun vaativan. – – – Käsittääkseni avustajien mahdollisuudessa jättää soittopyyntö päämiehelleen vankilaan, puhelimitse tai muulla tavoin, ei yleensä ole ongelmia. Nyt kantelussa tuli esiin tilanne, jossa kantelija soitti kahteen vankilaan. Käytettävissäni olevan selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että kantelijan päämies ei tuolloin ollut kummassakaan näistä vankiloista.
Tilanne, jossa avustaja ei ole varma, missä vankilassa hänen päämiehensä on, voi muodostua ongelmalliseksi toimintamallissa, jossa vankila lupaa välittää soittopyynnön, jos kyseinen henkilö on kyseisessä vankilassa. Jos vankila toimii ilmoittamansa mukaisesti, vanki, joka ei ole kyseisessä vankilassa, ei saa tietoa avustajansa pyynnöstä, eikä avustaja tiedä, onko hänen pyyntönsä mennyt perille.
Nähdäkseni asia ei saa olla edellä kuvatulla tavalla. Kuten kantelija kertoi, voi olla moniakin syitä, miksi avustaja ei tiedä päämiehensä olinpaikkaa. Pidän Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuutena perustuslain 22 § ja 21 § huomioon ottaen huolehtia, että avustajan yhteydenottopyyntö saavuttaa vangin tai tutkintavangin, olipa hän missä tahansa Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä. Ongelma syntyy myös, jos päämies ei enää lainkaan olisi vankilassa. Tällöin avustajan tulisi nähdäkseni saada Rikosseuraamuslaitokselta tieto siitä, että Rikosseuraamuslaitos ei voi toimittaa pyyntöä.
On ensisijaisesti Rikosseuraamuslaitoksen asia ratkaista, kuinka asia edellä mainituissa tilanteissa hoidetaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja salassapitosäännökset huomioon ottaen. Esitän kuitenkin joitakin näkemyksiä mahdollisiin toimintatapoihin liittyen. En näe estettä sille, että pyynnön vastaanottanut vankila toimittaisi sen edelleen tiedoksi annettavaksi siihen vankilaan, jossa vanki tosiasiassa sillä hetkellä on. Avustajien yhteydenottoja ”väärään” vankilaa ei liene määrällisesti kovin paljon.
Kiinnitän Rikosseuraamuslaitoksen huomiota myös siihen, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 28 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, hallintoviranomaisen asiakirjat ja rekisterit, jotka sisältävät tietoja tuomitusta taikka vangitusta tai muutoin vapautensa menettäneestä henkilöstä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei vaaranna asianomaisen tulevaa toimeentuloa, yhteiskuntaan sopeutumista tai turvallisuutta, ja jos tiedon antamiseen on perusteltu syy.
Vankeja koskevat tiedot eivät siis ole ehdottomasti salassa pidettäviä eikä tieto sijoitusvankilasta yleensä voine olla salassa pidettävä päämiestään tavoittelevalta avustajalta. Eri asia on, mihin Kylmäkosken vankilakin kiinnitti huomiota, että soittajan henkilöllisyydestä on vaikea varmistua eikä tietoja vangista näin ollen useinkaan voida soittajalle puhelimessa antaa. Nähdäkseni tällöin voi tulla harkittavaksi takaisinsoitto, jolloin vankila luotettavasta lähteestä itse selvittää esimerkiksi asianajotoimiston yhteystiedot ja ilmoittaa tiedon vangin sijainnista sinne.
– – –
Saatan Rikosseuraamuslaitoksen tietoon edellä kohdassa 3.2 esittämäni käsityksen Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuudesta toimia siten, että vangin tai tutkintavangin oikeusapu ei Rikosseuraamuslaitoksesta johtuvista syistä jää toteumatta.